maanantai 20. lokakuuta 2014

Ekovilla

Ensimmäinen ekovilla erä tilattiin silloin, kun ekovillaa "ammuttiin" seiniin. Silloin otettiin myös säkeissä n. 30 säkkiä ekovillaa, että saadaan itse laittaa lattialankkujen alle. Ensimmäinen erä riitti, tuvan, kuistin, eteisen ja salin eteisen lattioihin + 10 säkkiä vintille, mutta auttamattomasti villa loppui kesken. Noh, sitten tilattiin uusi satsi villaa ja nyt 25 säkkiä, että saadaan laittaa vintin lattiaan, ettei tuvasta karkaa kaikki lämpö kylmään vinttiin.

Tänään töistä tullessa oli äite lämmittänyt leivinuunissa viikonlopun sapuskan jämät ja syödessä iskä jutteli, että toivottavasti villat tulisi tällä viikolla, että saataisiin eristettyä vintin lattia, kun on luvattu pakkaskelejä. Ruuat saatiin mutustettua masuun ja vanhemmat lähti pirtiltä omaan kotiinsa, mutta meni n.10 minuuttia niin vanhemmat kaarsivat takaisin pihalleni ja iskä totes, että nyt villat on tulossa. Noh, siinä sitten tuli tehtyä ehtoojumppa ruuan päälle ja nyt on ekovillasäkit kuistilla odottamassa möyhintää ja vintin lattialle laittoa. Säkit olivat viimekerrasta muuttuneet edukseen. Viimeksi säkit olivat isoja ja hankalia kantaa, mutta nyt ekovilla oli puristettu vielä tiukempaan ja säkkikokoa oli saatu pienemmäksi eli helpommaksi kantaa, mutta sama määrä tavaraa kuitenkin säkissä. Voin kyllä todeta, että täydellä vatsalla noiden säkkien pikakanto kuistille pisti välillä vähän tiukan olon masuun =D Onneksi iskä ja ekovillan tuojat kantoivat myös säkkejä, ettei tarvinnut itse ihan kauheasti alkaa iltajuoksemaan.


Koska kuistilla ei ole vielä katossa valoa, niin minä näppäränä tyttönä tein sille väliaikaisvalon. Ihanilta työkavereilta saatu läksiäislyhty sai sisälleen pattereilla toimivan ulkovalosarjan ja voila, nyt mulla on kuistilla valo. Yllättävää kyllä, että tuollanen valosarja lyhdyssä tuo paljon lempeää valoa kuistille.


tiistai 14. lokakuuta 2014

Projekti takka pois.


Pirtissä on puulieden lisäksi kaksi takkaa ja yksi pönttis. Salin kakluuni sentään on säästynyt, kun siinä on ollut pelli kiinni, mutta yhtä hyvin ei ole käynyt toiselle takalle ja pönttikselle. Kummassakin pilalle menneessä tulisijassa on ollut pelli auki, jolloin kosteus on päässyt aikojen saatossa tekemään pahansa, kuten myös nuo pirun naakat, jotka on tehnyt piippuun syvälle pesiään. Talossa on myös kaksi piippua katolla, mutta hupaisaa on se, että vintillä on neljä "piippua. Kaksi piipuista tulee ulos, mutta kaksi on vain vintillä ja yhdistyvät salin kakluunin piippuun. Toiset ovat ehkä sitä mieltä, että tuo ihmeellinen vino sisäpiippu olisi pitänyt säilyttää, koska niitä ei enää kauheasti ole, mutta itse näen kuitenkin turvallisuuden ensisijaisena. Salin piippu joudutaan purkamaan, koska aika on tehnyt sille tehtävänsä ja siihen liittyvät piiput ovat myös ajan saatossa kärsineet ja paloturvallisuudesta ei ole mitään tietoa. Ennenvanhaan on kuulemma ollut piippuvero ja sitä on maksettu talon katolta näkyvistä piipuista. Tämän veron takia on vintille rakennetu näitä ihme ratkaisuja, jotta ei ole tarvinnut maksaa niinpaljon veroa.

Viikonlopun projekti oli purkaa tämä ihmeellinen vinopiippu ja sen takka. Ajatus purkamisesta kauhistutti, koska ei ollut mitään hajua, miten kaikki onnistuu tai pysyykö vinopiippu pystyssä niin, että se saadaan turvallisesti purettua. Kaikki hyvin ja homma saatiin tehtyä. Voin kertoa, että en oo varmaan ikinä ollut niin musta naamasta ja käsistä mitä olin piipun ja takan purun jälkeen, mutta fiilis oli ihan mahtavin, kun jutut oli purettu ja tiilet heitelty pihalle. Iskä oli purkaja ja minä tiilen viskoja. Vintin akkunasta lensi vinopiipun tiilet ja takan tiilet makuukammarin akkunasta ja tällä kertaa heittoasento oli ylöspäin, koska seison kalliolla, kun ei ole vielä rossilattiaa tehty makkariin.

                                                           Takka ennen purkua.


                                                          Takka purkamisen jälkeen.


Tuo harmaa pötkylä mikä liittyy piippuun on se mun vinopiippu. En  nyt löytänyt siittä kuvaa jossa se näkyis toisesta kulmasta, mutta kyllä tuosta perille pääsee, missä mennään. Vinopiipun ja varsinaisen piipun väliset tiilet oli aika huonossa hapessa ja vinopiipusta löytyi myös naakan pesä.


Tältä näyttää nyt vintillä ja sekasotku on myös mahtava, kukakohan selvittäis sieltäkin sotkut veke ja nuo tuhat ja yks lehtee. Lehdet pitäs käydä yksitellen läpi ja vanhimmat olis tarkoitus säästää tulevia sukupolvia varten.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy varsinaisessa piipussa reikä, jossa vinopiippu oli kiinni. Tuo puu mikä tuossa riippuu oli puu, minkä päälle piippu oli rakennettu.


 Nyt ei oo enää piippua ja tuon pahvilaatikon alla on piipun mentävä aukko. Lauta estää ketään astumasta aukkoon, vaikka oikeastaan ei vintillä liiku ketään muuta kuin iskä ja minä, mutta kaks toheloo niin pakko peittää jotenkin aukko. Tuntuu, että vintille tuli tilaa ihan järjettömästi, kun keskeltä lattiaa hävis suht iso tiilirakennelma.



Ja nyt kun siellä vintillä ollaan, niin näytämpä vielä, miltä näyttää tuvan päällinen kun se imurointiin vanhasta eristeestä tyhjäksi. Nyt kyllä on jo alettu laittaa ekovillaa sinne myös, mutta kyllä tästä näkee kuinka massiivisia puita on käytetty rakentamisessa. Tuvan katto on myös aika jännä rakennelma, kun se on vain ladottu tukipuiden päälle ja nauloja ei ole ollenkaan käytetty hommassa. Vintin akkunat on vielä muovilla peitetty, mutta uusia akkunoita odotellaan, kun ne tekee puuseppä.




Lopuksi vielä mamin kultamussukat, jotka viihtyvät enemmän kuin hyvin toistensa seurassa





Ihan pihalla osa 2.

Koska viime kirjoittelusta on taas vierähtänyt ihan liikaa aikaa, niin nyt päätin sitten tehä kaksi peräkanaa. Kyllä homma edistyy, kuhan mä saisin aikaseksi useammin kertoa mitä tapahtuu.

Pihalla on kaivettu ja kaivettu, mutta nyt on salaojaputket vedetty talon ympärille (takimmaista päätyä lukuunottamatta) ja vesiputkikin on löytänyt oikean reitin. Piha näyttää nyt jo vähän pihalta, mutta vielä tulee pihaton eteen kaivannot, kun sinnekkin laitetaan salaojaputkea, koska nyt vesi jää seisomaan ja sehän ei ole vanhalle rakennukselle hyväksi. Navetan edusta on kanssa avattu, koska vesiputki ja sen seuralainen salaojaputki ovat sieltä lähteneet taloa kohti, kiertäen ja kaartaen, koska jokapuolella on valtavia kiviä ja aina lopuksi kalliota.

Edellisestä tekstistä näkee viimekertaisen pihaprojektin ja nyt näyttää jo tältä. Taloni näyttää jotenkin alastomalta nyt, kun enää sen seiniä pitkin kulje ties mitä puuta ja puskaa kuluttamassa sen lautoja. Kunhan aikaa kuluu, niin pihasta tulee taas vehreä ja tulee puitakin, mutta kauas talosta.






Takapihakin on kuin sekamelska, mutta yksi kohta on saatu kaivettua niin, että sain siihen istutettua haluamani kirsikkapuun, että keväällä saan ihastella sen kukintaa ja jotenkin tulee sellainen fiilis, että jotain pysyvää ja valmistakin tulee. Vielä on kylläkin katteen teko kesken, mutta taas se sama kulunut lause....kaikki aikanaan =D




 Ja ettei vaan yksikään kirjoitus jää vaille kiviä, niin nämä kivet tulivat pieneltä pläntiltä ja kerättiin isomman kiven juureen. Nyt sitten ihmettelen, että mitäs mä näillä kivillä teen tai mihin ne "hukkaan"


Tästä pläntistä tuli tuo kiva kivikasa. Vois vaikka jo melkein sanoa, että mä asun kalliolla joka on täynnä irtokiviä =D


Vaikka nyt ollaan jo lokakuussa, niin sinnikkäästi kukkaset vaan jaksavat kukkia