maanantai 13. heinäkuuta 2015

Kiviä, kiviä ja taas kiviä

Toisilla ongelmana pihalla kaikenmaailman roskat ja jätökset, mulla on ongelmana kivet. Tässä pihapiirissä riittää kiviä, pieniä, isoja sekä valtavia, mutta yhtenäistä on, että niitä on tuhottoman paljon. Osa kivistä on niin suuria, että ei niitä siirrellä kauheasti mihinkään, joten sitten pitää keksiä niille jotain. Kaikki kukkamaat on tehty kivireunuksilla ja jopa yksi kiviaidan alkukin jo löytyy pihalta. Seuraavaksi sitten tulee kivikuja luultavammin. Lokasäiliölle kun tarvii tehdä isolla autolla mentävä reitti ja se ei valitettavasi voi olla nurmikkopohjainen, koska märällä kelillä ei loka-auto pääse sitten pois sieltä, niin pakko on tehdä oikein tie. Tie pohjaksi olen ajatellut pienirakeista sepeliä ja koska lokakaivannosta on tullut vaihteeksi enemmän ja vähemmän kiviä, niin aattelin, että reunustetaan sitten niillä kivillä tuo nurmikon keskellä menevä "tie". Onneksi vielä ei ole tuon reitin tekeminen ajankohtaista, koska se tulee venyttämään taas kaikkien selkiä vaikka apuna on myös kaivuri. Viimevuonna tein keväällä jöriinimaan, mutta se muuttui syksyllä liljamaaksi, niin tänävuonna sitten piti tehdä uusi jöriinimaa. Yllättävää että sekin maa on reunustettu kivillä, mutta tälläkertaa oikein kunnon kokosilla kivillä. Jöriinimaahan ei tule muita kasveja, koska se jöriinit pitää nostaa syksyllä ylös, niin se olisi aika hankalaa jos kauheasti kasvaisi muitakin kasveja kyseisessä maassa ja mulla kun noita jöriinin juurakkoja on monta niin se tekee nostosta aina haastavan, paitsi jos on vain heille tarkoittettu ihan oma maa.

Tässä olisi eka vähän kuvia pelkästään lokakaivannosta esiintulleita kiviä.




"pikkukivistä" tuli jöriinimaan reunat ja nyt ovat jöriinit niin, että kun ajelee talolle näkyvät ne jo tuloreitille ja tulevaisuudessa näkyvät vielä paremmin, kun viidakko niiden takaa saadaan pois ja edestä menee soratie lokasäiliölle ja pihaton taa kalliolle. Jöriinimaan vieressä on vaahtera joka siirrettiin tuon kokoisena vanhempien pihalta pois, kun siellä kasvoi kiinni kiviaidassa. Vielä tuo istutusalue näyttää vähän kolkolta, mutta kun saadaan ympäristö kuntoon, niin sitten pääsee sekin kunnolla loistoonsa.



Jöriinimaan takana kasvaa valtoimenaan kurjenkelloja ja ne tulevaisuudessa saakin kasvaa, ympäristö siittäkin vain siistitään. Itse pidän ihan valtavasti luonnonkukista ja niitä haluan varjella niinpaljon kun vain voin.


Viime vuonna istutin ihka ensimmäisen puun tontilleni ja se on kirsikkapuu. Keväällä kukki kauniisti, mutta en odottanut että ekana vuonna tekisi satoa, mutta toisin kävi. Kaksi kirsikkaa on tulossa maisteltavaksi =)




6 kommenttia:

  1. Hienostihan nuo kivet sopivat tuonne eri paikkoihin. Vau, kaksi kirsikkaa saat! Se on ensimmäiselle vuodelle jo hyvä sato. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kuvien kivet odottavat pääsyä lopulliseen paikkaan, joka on vielä tuntematon. Täällä on ihan käsittämättömästi isoja kiviä, kuten kuvat kertoo. Nuo kivet kun on tosiaan tuosta ei niin suuresta kaivannosta =D Vanhoja kirsikkapuita täällä on parit kappaleet ja viimevuoden raivaukset niiden ympärillä teki sen, että tänävuonna niihin on tullut tosi paljon raakileita, saapi nähä kumpi ehtii ensin niitä syömään, minä vai linnut =)

      Poista
  2. Oi tykkään kivistä!! Ymmärrän kyllä, että joskus niitäkin voi olla liikaa, mutta hienosti olet niille käyttöä löytänyt..:)

    VastaaPoista
  3. Kiviä on sinullakin pihalla. Meillä myös. Kun tökkäs lapion maahan niin siten tarvittiinin jo hakkua ja rautakankea. Mutta niitä voi hyödyntää pihan rakentamisessa.

    VastaaPoista
  4. Kiviä on täälläkin runsaasti, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että olisin saanut kaikki kukkapenkkini reunustettua eli joudun lähtemään kiviostoksille. Kivi on kaunis materiaali.
    Joriinit ovat kauniita ja ensimmäisenä keväänä hamstrasin niitä runsaasti, vaan ensimmäisen talven jäljiltä vain yksi lajike säilyi hengissä ja on säilynyt jo useamman talven. Pitäisi ehkä taas kokeilla, koska ovat niin upeita kasveja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla piisaa kiviä yli omankin tarpeen, joten kiviä on kuskattu myös vanhempien talolle, kun äite teki sinnekkin yhden kiviaidan. Ollaan naurettu, että mun äite on kivihullu, ku se kerää jokapaikasta kiviä mukaansa, kun aina jossain on niin kaunis pieni kivi, että se pitää saada pihaan. Itse en ole perinyt tätä mahdotonta kivihulluutta, mutta pidän kyllä kivikukkamaista, mutta rajansa kaikella =D Minun jöriinit ovat perintoä omalta mammaltani. Sain mammalta joskus kauan kauan sitten kolme isoa juurakkoa. Juurakot olivat äidin hoivissa monta vuotta, koska asuin silloin kerrostalossa ja äiti saikin kasvatettua jöriinijuurakkomäärää todella paljon, joten nyt kun oma piha, niin maahan laitettiin tänävuonna n. 20 isohkoa juurakkoa.

      Poista