keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Rakas perintökaappini

Olen lapsesta asti ihastellut isovanhempieni luona olevaa huonekalua, jonka olemme nimenneet jo aikoja sitten pappan kaapiksi. Sain isovanhemmilta perinnöksi tämän minulle niin rakkaan kaapin, vaikka mammani ei ymmärtänyt ikinä kuinka juuri tuosta rumiluksesta tykkään, kun heillä on paljon kauniimpiakin lipastoja. Itselle tämä kaappi on tärkeä muisto mammasta ja pappasta.

Pappan kaapista oli aika syönyt etummaiset jalat niin huonoon kuntoon, että kaappia kun nostettiin pois paikaltaan (missä oli ollut ainakin 30 vuotta) jalat irtosivat paikaltaan. Kaappi on odottanut vanhempieni autotallissa aikaa, että kaapin jalat korjataan ja kaappi pääsee kunniapaikalle saliini. Nyt on se aika tullut. Yksi kylän mies sorvasi uudet etujalat kaappiin vanhojen jalkojen mallin mukaan. Jalat kiinnitettiin, kaappi imuroitiin ja pestiin. Nyt komeus, joka muuten painaa ihan peevelsti on salissani kunniapaikalla.

                                                            Tässä pappan kaappi



5 kommenttia:

  1. Ymmärrän hyvin, miksi tykkäät tuosta kaapista!

    VastaaPoista
  2. Pappan kaappi on tosi hieno! Kelpaa tuossa salissa viettää joulua takkatulen loimussa ihaillen kaunista joulukuusta. :)

    VastaaPoista
  3. Ihana kaappi. Ja on siinä tunnearvoa ihan kamalasti. Paljon olet saanut aikaan. Noi hetket kun unelmista tulee totta on täynnä tunnetta.
    Onnea uuteen saliin. Kohtahan sinulla alkaa olla projekti maalissa. Mitäs me sitten seurataan kun sinun kartanosi valmistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täällä on vielä paljon pikkutehtävää sisällä ja sitten tämä blogi siirtyy pihalle. Suurinpiirtein koko piha on laittamatta ja sitten on liuta ulkorakennuksia, jotka tarvii enemmän ja vähemmän fiksausta eli kyllä täällä tulee olemaan tulevaisuudessakin projektia projektin perään =D

      Poista