Yllätysten hirsiseinä!

Kuten jo aiemmin totesin, niin tarkoitus oli makuukammarien välinen seinä purkaa, mutta kun aikani asiaa pähkäilin jäi seinä ja päätin vielä,  että seinä jää hirrelle. Noh nupinnauolojen ja tapettien jämien poistaessa tuli vastaan jotain, mitä ollaan haettu enemmän kuin paljon. Äiti oli löytäjänä, kun autteli seinän puhdistamisessa. Hirsiseinästä löytyi vuosiluku joka oli luultavasti veitsellä tms. siihen kaiverrettu. Jos seinää ei olisi alettu putsaamaan, ei olisi vuosilukua koskaan löytynyt, koska nytkin meinasi jäädä huomaamatta. Vihdoinkin yksi talossa oleva vuosiluku. Papereiden mukaan talo on vielä vanhempi, mutta olisiko tuo sitten jonkin jatkeen vuosiluku tms, ei voi tietää. Ihan varmoja ei olla luvusta, mutta vaihtoehdot ovat 1895 tai 1875.

Oli pakko laittaa teippiä vuosiluvun ympärille, kun muuten joka kerta saisi etsiä lukua, kun se häviää enemmän kuin hyvin tuohon seinään.

Nyt on alkanut nupinnaulojen viimeisten rivien nypintä. Osa nauloista katkesi, kun yritin saada niitä pois, jolloin sitten vasara humahti niin, että naula meni näkymättömiin =D

Vielä ei ole seinä täysin valmis, mutta nyt ollaan jo hyvästi voiton puolella. Vielä viimeiset naulat ja hirsien imurointi/pyyhintä. Hirsien väliin tullaan jättämään vanhaa sammalta yms, koska minua ne ei haittaa ja onhan niilläkin se oma tarkoituksensa. Yhdessä kohtaa seinää on paljon vaaleampi kohta, mutta se saa olla, koska aika senkin tummentaa, niin ja näkyy seinässä yhä vanhan takan paikka, mutta sekin kuuluu asiaan. Laikukasta, mutta ihanan ikivanhaa.

Voin muuten kertoa, että on pikkasen haastavaa sisustaa näin pientä huonetta, kun sänky on se 160cm levee eli vie todella ison osan huoneesta, mutta sopu kaiketi sijaa antaa, jopa huonekaluissa =D

Joulutervehdys!

Myöhästyneet Joulutervehdykset näistä lumisista maisemista. Jouluaatto oli ja meni, nyt on aika rauhoittua nauttimaan saaduista lahjoista ja ihanasta talvikelistä.

Toiv. Remonttipoppoo

Huuva

Onpas viime kirjoituksesta aikaa, mutta aina ei aika riitä kaikkeen ja kaiken huipuks tietokone sano hetkellisesti sopimuksen irti, mutta nyt pelittää taas. Jooh, on pirtillä tapahtunut edistystäkin. Taloon tuli huuva ja se jos joku teki tuvasta vanhan tuvan tuntuisen. Ensin huuva laitettiin paikalleen ja katottiin, että on oikeanlainen ja sopii paikkaansa. Sovituksen jälkeen huuva pois paikaltaan ja maalattavaksi. Tällähetkellä tuntuu sisustustrendi suosivan valkoista, mutta minä halusin huuvan joka muistuttaa entisaikaa ja ne on ollut silloin mustia, joten mullekkin tulee musta huuva. Nyt huuva on keskellä tuvan lattiaa ja odottaa uudelleen paikalleenlaittoa hienon mustana.

Makuukammarikin edistyy ainkin iskän työsaran osalta, mutta mun työsarka etenee turhan hitaasti. Nyt on suurin osa nupinnauloista pois, mutta on niitä vielä moneksi ehtooksi. Nyt olen vanhan takan paikan hirsiä hinkannut kuivalla juuriharjalla ja saanutkin aika hyvin pois "sementtiä" hirsistä ja alkavat hirret näyttämään omiltaan, mutta aina niissä tulee olemaan värieroja, mutta sitä se vain on. Vielä pitäisi nyppiä loputkin nupinnaulat veke ja pestä hirret vähäisellä vedellä.

Mutta nyt ihana huuva sovitusvaiheessa

Tarkkasilmäiset näkevät, että vähän on vielä viimeistelyt kesken, kun ei ole listaa laattojen päällä, mutta kaikki aikanaan =)

                                                                 
                                                                 Huuva "sisältä"

Pitihän sitä heti koettaa miltä talon leipälapio näyttää omalla paikallaan. Huuvassa on varta vasten tehty leveämpi kouru, että mahtuu isompi tulitikkuaski siihen hyvin.

Lauantai-aamulla oli herätessä lumi maassa, mutta päivän mittaan se jo teki lähtöään, mutta pääsi Hero vähän sentään telmimään lumessa.

Makuukammari

Ensin oli ajatuksena kaataa makuukammareiden välistä seinä pois, mutta kun aikani olen asiaa pyöritellyt tulin siihen tulokseen, että en kaada seinää ja hyvin pystyn elämään kahden pienen huoneen kanssa. Makuukammariin mahtuu juuri ja juuri 160 levee sänky ja vaatelipasto tai vastaava, mutta ei sinne sitten muuta enää mahdukkaan. Ihminen viettää paljon aikaa makuukammarissa, mutta yleensä se aika ollaan suurimmaksi osaksi silmät kiinni, niin en sitä tilaa siellä tarvitse mahdottomasti. Vaatteet eivät mahdu yhteen pieneen piironkiin tai kaappiin, mutta ihan hyvin voin loput pitää jossain muualla ja vain tarpeellisimmat ja yleisimmin käytetyt vaatteet makuukammarissa.

Makuukammarin seinän kaato kaatui lopulta siihen, että en halunnut lähteä muuttamaan talon sisäpuoltakaan ja juuri se seinä mikä olisi sitten pitänyt kaataa on mitä mahtavin hirsiseinä ja siinä näkyy myös vuolemisen jäljet tai mitä nyt ovatkaan, joten ei kaadeta mitään. Nyt jätän tämän aluksi ajattelemani kaadettavan seinän hirrelle, että muutkin näkevät vanhanajan hienoa tekemistä ja kyseinen seinä on ainut todella kaunis seinä, minkä voi jättää hirrelle.

Makuukammarin rossilattia on tehty tuvan lattialankuista, jotka on jossain vaiheessa vaihdettu ja nyt ei niitä uudelleen käytetty enää tuvassa. Rossilattiana ne ovat mitä parasta. Makuukammarin vanha katto joudutaan peittämään, koska piipunpaikka piti tukkia ja muutenkin katto oli tehty sellaisesta laudasta mitä ei ollut tarkoitus jättää näkyviin, kun siinä on ennen ollut pinkopahvi. Katto koolattiin ja siihen päälle laitettiin ekopaperi, että ei vintistä varise puruja niskaan ja sitten uutta leveää lautaa, joka muistuttaa edes vähän vanhanajan puukattoa. Nykyään on tietty laudat saman levyisiä, kun taas ennenvanhaan niissä on laitettu sitä mitä on ollut.

                                         Rossilattia vai pitäisköhän se kirjottaa trossilattia

                                    Kattolaudat ja ekopaperi. Vielä on vähän homma kesken.

Hirsiseinä mikä jää näkyviin. Seinässä näkyy myös vanhan takan paikka. Kuvassa ei oikein näy, kuinka hieno seinä on ja varsinkin ne veistämiskohdat.

Ikkunaseinälle tulee ekovillaa, koska ulkopuolelle ei ole laitettu eristettä, kun siellä on yhä se ikivanha ulkolaudoitus.

Ja sitten kuva noista iki ihanista nupinnauloista. Tuo seinä on täynnä noita pirun nauloja ja kaikki pitäs nyppiä pois ja hirsien välit kaapia puhtaiksi ja sen jälkeen pestä kunnolla hirret. Olen niin iloinen, että voin ainakin yhden hirsiseinän jättää näkyviin.

Sitten vielä pari kuvaa eteisestä. Eteiseen jätettiin vanhan rappusenaluskaapit. Hyllyt olivat isoissa kaapeissa hyvässä kunnossa, mutta todella likaiset ja ei edes pesemällä saatu pinttynyttä likaa pois, jonka takia päätettiin kaapit maalata sisältä. Kaappien sisäväriksi tuli valkoinen, että sai vähän valoisuutta kaappiin sisälle ja nyt on puhtaat hyllyt. Kaapit ovat ulkopuolelta samanväriset kuin eteisen ja kuistin seinät.

Tuo pieni kulma-alakaappi sai uudet hyllytkin, koska tässä kaapissa oli säilytetty talon myrkkyjä ja hyllyt olivat ties minkä mönjän peitossa. Kaapissa oli sellaisiakin myrkkyjä mitä ei enää missään saa olla ja jopa keräyspisteessä käsittelivät taloni vanhoja myrkkyjä paksut erikoishanskat kädessä. Osassa pulloista oli isoja pääkalloja ja luki suurella myrkkyä, mutta mitään tietoa ei ole, että mitä niissä mahtoi oikeasti olla. Kuvassa pilkottaa myös salineteisessä oleva sähkökaappi putkineen. Jotenkin piilotan sähkökaapinkin niin, että ei näy heti silmään, mutta en ole vielä täysin varma miten sen teen turvallisesti.

Uudet hyllyt, pestyt ja maalatut seinät. Vielä on eteinen kesken, kun en osaa oikein päättää minkä väriseksi laittaisin lukkojen kehykset ja saranat.

Itselleni oli alusta asti selvää, että en kaappeja pura vaan laitan ne sellaiseen kuntoon, että niitä voi käyttää. Moni pirtillä käynyt on todella yllättyneenä todennut, että olet jättänyt nuo kaapit paikalleen. Osa on selvästi ihmetellyt, että miksi, mutta suurin osa on positiivisesti yllättynyt asiasta ja todenneet, että niistä on tullut todella hienot ja siistit.

Haaveena olisi päästä viimeistään jouluna nukkumaan makuukammariin ja kuusi siihen kohtaan tupaa, missä nyt on sänky, mutta sen näkee sitten joulun aikaan, kuinka eukolle kävi.

Ekovilla

Ensimmäinen ekovilla erä tilattiin silloin, kun ekovillaa "ammuttiin" seiniin. Silloin otettiin myös säkeissä n. 30 säkkiä ekovillaa, että saadaan itse laittaa lattialankkujen alle. Ensimmäinen erä riitti, tuvan, kuistin, eteisen ja salin eteisen lattioihin + 10 säkkiä vintille, mutta auttamattomasti villa loppui kesken. Noh, sitten tilattiin uusi satsi villaa ja nyt 25 säkkiä, että saadaan laittaa vintin lattiaan, ettei tuvasta karkaa kaikki lämpö kylmään vinttiin.

Tänään töistä tullessa oli äite lämmittänyt leivinuunissa viikonlopun sapuskan jämät ja syödessä iskä jutteli, että toivottavasti villat tulisi tällä viikolla, että saataisiin eristettyä vintin lattia, kun on luvattu pakkaskelejä. Ruuat saatiin mutustettua masuun ja vanhemmat lähti pirtiltä omaan kotiinsa, mutta meni n.10 minuuttia niin vanhemmat kaarsivat takaisin pihalleni ja iskä totes, että nyt villat on tulossa. Noh, siinä sitten tuli tehtyä ehtoojumppa ruuan päälle ja nyt on ekovillasäkit kuistilla odottamassa möyhintää ja vintin lattialle laittoa. Säkit olivat viimekerrasta muuttuneet edukseen. Viimeksi säkit olivat isoja ja hankalia kantaa, mutta nyt ekovilla oli puristettu vielä tiukempaan ja säkkikokoa oli saatu pienemmäksi eli helpommaksi kantaa, mutta sama määrä tavaraa kuitenkin säkissä. Voin kyllä todeta, että täydellä vatsalla noiden säkkien pikakanto kuistille pisti välillä vähän tiukan olon masuun =D Onneksi iskä ja ekovillan tuojat kantoivat myös säkkejä, ettei tarvinnut itse ihan kauheasti alkaa iltajuoksemaan.

Koska kuistilla ei ole vielä katossa valoa, niin minä näppäränä tyttönä tein sille väliaikaisvalon. Ihanilta työkavereilta saatu läksiäislyhty sai sisälleen pattereilla toimivan ulkovalosarjan ja voila, nyt mulla on kuistilla valo. Yllättävää kyllä, että tuollanen valosarja lyhdyssä tuo paljon lempeää valoa kuistille.

Projekti takka pois.

Pirtissä on puulieden lisäksi kaksi takkaa ja yksi pönttis. Salin kakluuni sentään on säästynyt, kun siinä on ollut pelli kiinni, mutta yhtä hyvin ei ole käynyt toiselle takalle ja pönttikselle. Kummassakin pilalle menneessä tulisijassa on ollut pelli auki, jolloin kosteus on päässyt aikojen saatossa tekemään pahansa, kuten myös nuo pirun naakat, jotka on tehnyt piippuun syvälle pesiään. Talossa on myös kaksi piippua katolla, mutta hupaisaa on se, että vintillä on neljä "piippua. Kaksi piipuista tulee ulos, mutta kaksi on vain vintillä ja yhdistyvät salin kakluunin piippuun. Toiset ovat ehkä sitä mieltä, että tuo ihmeellinen vino sisäpiippu olisi pitänyt säilyttää, koska niitä ei enää kauheasti ole, mutta itse näen kuitenkin turvallisuuden ensisijaisena. Salin piippu joudutaan purkamaan, koska aika on tehnyt sille tehtävänsä ja siihen liittyvät piiput ovat myös ajan saatossa kärsineet ja paloturvallisuudesta ei ole mitään tietoa. Ennenvanhaan on kuulemma ollut piippuvero ja sitä on maksettu talon katolta näkyvistä piipuista. Tämän veron takia on vintille rakennetu näitä ihme ratkaisuja, jotta ei ole tarvinnut maksaa niinpaljon veroa.

Viikonlopun projekti oli purkaa tämä ihmeellinen vinopiippu ja sen takka. Ajatus purkamisesta kauhistutti, koska ei ollut mitään hajua, miten kaikki onnistuu tai pysyykö vinopiippu pystyssä niin, että se saadaan turvallisesti purettua. Kaikki hyvin ja homma saatiin tehtyä. Voin kertoa, että en oo varmaan ikinä ollut niin musta naamasta ja käsistä mitä olin piipun ja takan purun jälkeen, mutta fiilis oli ihan mahtavin, kun jutut oli purettu ja tiilet heitelty pihalle. Iskä oli purkaja ja minä tiilen viskoja. Vintin akkunasta lensi vinopiipun tiilet ja takan tiilet makuukammarin akkunasta ja tällä kertaa heittoasento oli ylöspäin, koska seison kalliolla, kun ei ole vielä rossilattiaa tehty makkariin.

                                                           Takka ennen purkua.

                                                          Takka purkamisen jälkeen.

Tuo harmaa pötkylä mikä liittyy piippuun on se mun vinopiippu. En  nyt löytänyt siittä kuvaa jossa se näkyis toisesta kulmasta, mutta kyllä tuosta perille pääsee, missä mennään. Vinopiipun ja varsinaisen piipun väliset tiilet oli aika huonossa hapessa ja vinopiipusta löytyi myös naakan pesä.

Tältä näyttää nyt vintillä ja sekasotku on myös mahtava, kukakohan selvittäis sieltäkin sotkut veke ja nuo tuhat ja yks lehtee. Lehdet pitäs käydä yksitellen läpi ja vanhimmat olis tarkoitus säästää tulevia sukupolvia varten.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy varsinaisessa piipussa reikä, jossa vinopiippu oli kiinni. Tuo puu mikä tuossa riippuu oli puu, minkä päälle piippu oli rakennettu.

 Nyt ei oo enää piippua ja tuon pahvilaatikon alla on piipun mentävä aukko. Lauta estää ketään astumasta aukkoon, vaikka oikeastaan ei vintillä liiku ketään muuta kuin iskä ja minä, mutta kaks toheloo niin pakko peittää jotenkin aukko. Tuntuu, että vintille tuli tilaa ihan järjettömästi, kun keskeltä lattiaa hävis suht iso tiilirakennelma.

Ja nyt kun siellä vintillä ollaan, niin näytämpä vielä, miltä näyttää tuvan päällinen kun se imurointiin vanhasta eristeestä tyhjäksi. Nyt kyllä on jo alettu laittaa ekovillaa sinne myös, mutta kyllä tästä näkee kuinka massiivisia puita on käytetty rakentamisessa. Tuvan katto on myös aika jännä rakennelma, kun se on vain ladottu tukipuiden päälle ja nauloja ei ole ollenkaan käytetty hommassa. Vintin akkunat on vielä muovilla peitetty, mutta uusia akkunoita odotellaan, kun ne tekee puuseppä.

Lopuksi vielä mamin kultamussukat, jotka viihtyvät enemmän kuin hyvin toistensa seurassa

Ihan pihalla osa 2.

Koska viime kirjoittelusta on taas vierähtänyt ihan liikaa aikaa, niin nyt päätin sitten tehä kaksi peräkanaa. Kyllä homma edistyy, kuhan mä saisin aikaseksi useammin kertoa mitä tapahtuu.

Pihalla on kaivettu ja kaivettu, mutta nyt on salaojaputket vedetty talon ympärille (takimmaista päätyä lukuunottamatta) ja vesiputkikin on löytänyt oikean reitin. Piha näyttää nyt jo vähän pihalta, mutta vielä tulee pihaton eteen kaivannot, kun sinnekkin laitetaan salaojaputkea, koska nyt vesi jää seisomaan ja sehän ei ole vanhalle rakennukselle hyväksi. Navetan edusta on kanssa avattu, koska vesiputki ja sen seuralainen salaojaputki ovat sieltä lähteneet taloa kohti, kiertäen ja kaartaen, koska jokapuolella on valtavia kiviä ja aina lopuksi kalliota.

Edellisestä tekstistä näkee viimekertaisen pihaprojektin ja nyt näyttää jo tältä. Taloni näyttää jotenkin alastomalta nyt, kun enää sen seiniä pitkin kulje ties mitä puuta ja puskaa kuluttamassa sen lautoja. Kunhan aikaa kuluu, niin pihasta tulee taas vehreä ja tulee puitakin, mutta kauas talosta.

Takapihakin on kuin sekamelska, mutta yksi kohta on saatu kaivettua niin, että sain siihen istutettua haluamani kirsikkapuun, että keväällä saan ihastella sen kukintaa ja jotenkin tulee sellainen fiilis, että jotain pysyvää ja valmistakin tulee. Vielä on kylläkin katteen teko kesken, mutta taas se sama kulunut lause....kaikki aikanaan =D

 Ja ettei vaan yksikään kirjoitus jää vaille kiviä, niin nämä kivet tulivat pieneltä pläntiltä ja kerättiin isomman kiven juureen. Nyt sitten ihmettelen, että mitäs mä näillä kivillä teen tai mihin ne "hukkaan"

Tästä pläntistä tuli tuo kiva kivikasa. Vois vaikka jo melkein sanoa, että mä asun kalliolla joka on täynnä irtokiviä =D

Vaikka nyt ollaan jo lokakuussa, niin sinnikkäästi kukkaset vaan jaksavat kukkia