Hyvää Joulua

Aapo ja minä toivotamme kissojen kera oikein hyvää ja rauhallista Joulua!

Tuleva kirjastoni

Pikkuiseen kammariin tulee tulevaisuudessa itselleni kirjasto. Kirjoja minulla piisaa yllinkyllin ja olenkin päättänyt jättää talosta ns. vierasmakkarin tekemättä, koska haluan siihen huoneeseen kirjaston. Huoneeseen tulee vain kirjoja, takka ja mukava nojatuoli missä lukea takkatulen äärellä. Tänään iskä on aloittanut siellä valuun, koska nyt on takan alusta näkyvillä niin on helppo tehdä tukivalu vanhaan ja sitten tehdään myös lattioiden alushirsille uudet tukipaikat lekaharkoilla. Ennenvanhaan oli kivikasa, mutta tässä talossa ne olivat ainakin sellaisia, että tuntui paremmalta tehdä uudet tukialustat. Tässäkin huoneessa oli vanhana lattiaeristyksenä hiekkaa, savea, olkea ja purua, tulevaisuudessa rossipohjan päälle tulee ekopaperi ja ekovillaa. Kaikki muut seinät tulee näillä näkymin jäämään hirrelle paitsi ikkunaseinä, koska siihen tarvitsee laittaa lämmöneriste.

Tältä huone näytti ostopäivänä. Lattiat notkuivat vähän sieltä sun täältä ja katon pinkopahvi laikukas. Nyt on pinkopahvi katosta pois ja tulevaisuudessa toivonmukaan voin vain maalta pahvin alta löytyneet hienot laudat, mutta saapi nähdä mitä mieltä iskä on katon maalaamisesta vai pitääkö kenties nekin laudat vaihtaa.

Pönttöuuni jouduttiin purkamaan, koska siinä oli ollut pelli ainakin sen 10 vuotta auki ja vesi oli päässyt tehnyt tuhojaan. Tulevaisuudessa tässä tulee olemaan kakluuni.

Nyt vallitsee kuvissa pienimuotoinen sekasotku, mutta ei anneta sen haitata =) Toisen kammarin hirsien alla on lekaharkoista tehty tuki ja tähänkin on tarkoitus tehdä samanlaiset. Harkkojen ja hirsien välissä on se jokin juttu (jonka nimeä en nyt muista), mutta se estää kosteuden siirtymisen. Kalliolta ja maasta on poistettu kaikki orgaaninen aine ja tiettyihin kohtiin on tuotu puhdistettua sepeliä. Nyt kun ovesta menee sisälle on pudot aika huima.

Näiden kivien päällä oli pönttis ja tulevaisuudessa siihen tulee kakluuni. Iskä on nyt jo tehnyt tukivalauksia, jotta tulevaisuudessakin pysyvät mahtavat vanhat kivet paikallaan.

Tähän huoneeseen pääsee salista ja salin eteisestä. Aluksi ajattelin, että laitan salista tulevan oven piiloon, mutta sitten tultiin siihen tulokseen, että lämmön kierron kannalta oven olemassaolo on välttämätön, joten ei mennä sitäkään hyvää vanhaa systeemiä muuttamaan. Huoneesa tulee olemaan siis yksi ns. ehjä seinä johon saan sitten komean kirjahyllyn.

Hirsiseinät ovat kyllä komiat tässäkin huoneessa sekä tuhannen ja yksi nupinnaulaa odottaa nyppijäänsä =D

Liinavaatekaappi

Olen pitkään etsinyt vaatekaappia kamariin, mutta se on ollut haastellista kamarin pienuuden takia. Ikeasta olis kyllä saanut vaikka millasta kaappia, mutta kun mä halusin vanhaa. Kaapille oli tietyt kriteerit ja se olennaisin oli todellakin leveys ja syvyys, koska kaapin pitää mahtua seinän ja sängyn väliin. Aikansa kun etsin, niin löysin kaapin, joka miellytti silmää ja ei ollut mikään tuhottoman kallis. Jos rahaa olis yltäkylläisesti, niin olis kaappi aikoja sitten jo ostettu, mutta ei mulla ole mitään haluja edes laittaa 1000 euroa vanhaan kaappiin, saatikka että olis tuollasta summaa ylimääräistä. Tässä tämä ihanuus =)

Nyt kaappi on vielä salineteisessä, koska yritän tässä pähkäillä, että hionko kaapin ja yritän löytää alkuperäisen värin vai mitä häh täh =D Tällä hetkellä kaappi ei miellytä silmääni, kun on sellanen hailakan kellertävä, kuvassa näyttää valkoiselta, mutta sitä ei tosiaankaan ole.

Huh....pitkä on tauko ollut kirjoittelussa, mutta nyt sitten olikin jo oikein urakalla kirjoitettavaa.

Ilmalämpöpumppu

Olen nyt asunut reilun vuoden talossani ja lämmityksenä on ollut puu. Itselle ei ole mikään ongelma lämmittää puilla, mutta vähän on hankaluuksia tuottanut se, että huoneet ovat korkeat ja lämpö karkaa sinne ja millään en ole sitä sieltä saanut kierrätettyä kunnolla käyttöön. Aikamme asiaa pohdimme ja iskän ehdotuksesta mietin ilmalämpöpumppua. Koska tulevaisuudessakin pääsääntöinen lämmönlähde on puu, niin totesin, että tuo pumppu saa lämpimän ilman kiertämään ja tarvittaessa pitää pienen peruslämmön kovimmilla keleillä, kun olen töissä. Torstaina minun ollessa töissä oli iskä asentajan kanssa laittanut pumpun taloon. Ulkoyksikkö on niin, että sen huomaa vasta, kun on kävellyt ulkona koko kuistin ohi ja sisällä yksikkö on eteisen pariovien yläpuolella. Eihän tuo mikään kaunistus ole, mutta joskus on vain pakko miettiä kauneutta pidemmälle. Nyt on selvästi tarvinnut lämmittää vähemmän, kun pumppu kierrättää katonrajasta lämpimän ilman hyötykäyttöön ja ei tuo pahemmin edes mitään ääntä pidä.

Porakaivo ja vesi

Se ainut, minkä luulin olevan kunnossa tuottikin hankaluuksia enemmän kuin paljon eli porakaivoni. Kaivosta nostettiin vanha pumppu ylös ja sitten tuli porakaivon pesijät paikalle, ennen oli jo vedetty uutta putkea navettaan, jossa on joku juttu, minkä kautta vesi sitten kulkee taloon. Kaikki sujui tässä kohtaa vielä todella hienosti, mutta sitten kun piti pumppu laskea takaisin kaivoon, alkoi ongelmat. Vanha pumppu meni kaivoon, mutta välillä laittoi vähän hanttiin, kun se peeveli oli sitten pohjalla, niin ei tullutkaan vettä, se pirun pumppu oli rikki. Noh, ei kun sitten tilaamaan uutta pumppua. Kun uusi pumppu saapui niin ei sitä sitten laskettukkaan kaivoon tuosta vaan. Porakaivosta kun on kyse, niin siellä kulkee putki maan alle ja siellä oli nyt jokin este tai sitten se putki oli jotenkin mennyt suppuun, jonka takia ei pumppu sitten edennyt mihinkään. Iskä aikansa pähkäili asiaa ja kyseli mitä voisi tehdä kyseisen ongelman ratkaisuksi. Lopulta löytyi mies, jolla oli sellanen porantapainen härveli, mutta sitä väännettiin käsivoimin. Aikamme sitä härveliä väännettiin (porattiin) ja iskä teki kyseiseen juttuun vähän parannuksia ja lopputulos oli se, että saimme maanalla menevän putken kuosiin ja pumppu meni vihdoinkin sinne minne pitikin.

Tänään sitten oli se suuri päivä, kun minulle niin rakkaaseen taloon tuli luvallisesti putkia pitkin vesi hanaan ja siitä vuolaasti virtaavana lavuaariin.

Menneellä viikolla kävi rakennustarkastaja katsomassa jätejärjestelmä ja sehän meni hyväksytysti läpi. Itselle ei tullut mitenkään yllärinä, että katselmus saa hyväksytyn leiman, koska isäni on hyvin tarkka asioissa ja tuokin kaivanto on tehty juuri niin kuin piirrustuksissa oli, mutta hyvä se on kun yks murhe taas vähemmän.

Rappusten aluskaappi imaisi tosiaan varaajan sisäänsä ja iskän rakennustaidoilla se oli juuri kuin tehty sinne. Jos olis ollut sentin leveämpi varaaja, ei se olisi mahtunut ovesta kaappiin. Kaappiin jäi myös tilaa niin, että minä saan sinne imurin ja muut siivoustavarat kätevästi. Kaapissa on myös pistokepaikka, että saan kuistin imuroitua niin, että ei tarvitse pitää ovia eteiseen auki (kuisti on ns. kylmäkuisti). Kuistille tulee myös omat pistorasiat, mutta ne tulee sitten kun ehtii, ne kun ei ole listalla ensimmäisenä. Vielä tarvis kaapin lattia siivota ja laittaa pari hyllyä seinälle ja sitten olis se valmis.

Jospa nyt sitten menen ja nostan jalat rahille ja otan kutimet käteen, kun tuossa astianpesukone tekee työtään. Voi tätä onnen tunnetta, kun ei enää tarvitse kantaa vettä vanhemmilta ja viedä sinne astioita pesuun (oon ollu niin ovela, että oon korissa kuskannu likaset astiat vanhemmille ja sieltä ne on sitten saanut puhtaina takaisin kotiin). Vaikka vedetön aika ei ole ollut itselle mitenkään rasite, niin kyllä se kuitenkin helpottaa elämää aika lailla. Vielä käyn vanhemmilla saunassa/suihkussa, mutta kyllä sekin aika vielä koittaa, kun oma suihku on valmis.

Ulkovalo

Tänään minun ollessa töissä oli iskä laittanut ulkovalon paikalleen ja illan pimetessä testattiin valo. Reilu vuoden olen asunut pirtissäni ja nyt minulla on ulkovalo....jeeee. Helpottaa tuo valo huomattavasti elämää tuon pienen karvaturrin kanssa. Aamuisin kuuden aikaan on yllättävän pimeää kun Aapon kanssa lähdetään aamupissalle ja tähän mennessä käynti on hoidettu taskulampun valaistuksessa, mutta nyt se on mennyttä aikaa.

Oven alareunankin kuuluisi olla valkoinen, mutta Aapo siihen aina nojailee ja kun ilmat on nyt ollut hyvinkin sateiset, niin on poitsu siihen hinkannut mutaista turkkiaan ja sen näköinen on ovikin. Ehkäpä huomenna pitää ottaa rätti ja pestä ovi.

Elämää kaapissa

Kesäloma oli ja meni. Töihinpaluu ja koiranpentu sekä remontti ovat vieneet ajan niin, että ei ole enää virtaa riittänyt kirjoittamaan tänne. Nyt kuitenkin otan itseäni taas niskasta kiinni ja istun koneelle näpyttelemään.

Kaikenlaista on tehty ja vähän siellä sun täällä. Nyt on saatu säiliöt maanalle ja maakin tasoitettua päältä, enää lopputarkastus ja sitten se osuus olis valmis. Sisällä on tapahtunut vähemmän tai on täälläkin tapahtunut, mutta se on hitaampaa puuhaa. Makkari kakkosesta on lattia purettu sekä toimimaton pönttöuuni. Seuraavaksi sitten siellä onkin takanalustan tuki valaus ja uuden rossipohjan teko, sekä kunnon lattian laitto + uuden kakluunin kokoaminen.

Iskä on viimeajat viettänyt pääsääntöisesti kuistin komerossa, johon laitetaan lämminvesivaraaja. Iskä on nyt saanut komeron hyvään malliin. Seiniin tehtiin koolinkit ja sitten villaa + päälipanelointi. Lattia on vesieristetty ja lopuksi laitettiin muovimatto vielä suojaamaan lattiaa. Muovimatto ei nyt ehkä ole maailman kaunein, mutta oli kaupassa juuri sopivan kokoinen jämäpala, joten se sai kelvata, koska ei sinne kaappiin kukaan kurki tai jos yrittää kurkkia niin saa huomata, että ovi on lukossa. Tulevaisuudessa ovi on lukossa, ettei kukaan sinne pääse mitään säätämään, kun kuitenkin noita pikkuihmisiä käy talossa. Äite maalasi työpäiväni aikana kaapin sisäseinät valkoiseksi ja nyt sitten alkaa kohta olemaan se aika, että varaaja siirretään sinne kuistilta. Kävivät myös porakaivon pesijät tontilla ja nyt sitten on kaivokin huollettu. Nyt rupeaa tuntumaan siltä, että mulla voi ehkä jo talvella tulla vesi sisälle, muutakin kuin kantamalla =)

Kaapista on jossain koneella kuvia ostopäivän tiimellyksestä, mutta en niitä nyt löytänyt, joten nyt pitää tyytyä katsomaan vain tämänhetken kuvia.

 Kaappi on tosiaan kuistilla ja rappusten alapuolella. Ainut valmiina oleva sopiva tilalle varaajalle.
Nyt on kaappi eristettu, että ei kylmä pääsee sisään ja jos vettä tulee, niin ei imeydy puulattiaan, kun on vesieristeet ja muovimatto paikoillaan.

Kaappi ei ole järin suuri. Hero mahtuu hyvin istumaan kaappin, mutta tuo onkin kaappin korkein kohta. Ovesta oikealle alkaa melkein heti mataloitumaan tila, kun siinä menee rappuset vinttiin.

Putkia tulee vähän sieltä täältä tilaan, mutta onneksi mun ei tarvi niistä nyt tässäkohtaa ymmärtää mitään.

Viimeiseksi se tärkein, mun "pieni" kullanmuru. Aapo täyttää huomenna kokonaiset 15 viikkoa ja huimasti on poika kasvanut. Kerrassaan hurmaava toohottaja ja nyt on alkanut jo vahdin elkeitäkin näkymään, kun vieraiden tulon ilmoittaa haukunnalla. Ei ikinä uskoisi, että tämänkokoisesta pakkauksesta tulee ihan ison koiran ääni. Ei ihan vielä ole uskottavan näköinen vahtikoira =D Kissat ovat muuten ottaneet Aapon enemmän kuin hyvin perheenjäseneksi. Nuoremman kissan kanssa ovat suorastaan hyvät kamut ja nukkuvatkin tyytyväisinä vierekkäin, mutta vanha herra on sitä mieltä, että kyllä se voi täällä asua, mutta hänen hännässä ei roikuta.