Päätti sitten tulla talvi ja pakkaset ihan yhtäkkiä. Onneksi pakkanen laski maamittarin tulopäivänä, koska hänen laitteensa ei olis toiminut yli -15 asteessa. Keskiviikko aamuna oli vain -13, mutta se ei onneks haitannu. Nyt olis sitten tontti lohkottu ja "tilan" nimeksi tuli Pyöli. Taloa on aina kutsuttu pyöliksi mutta virallisissa papereissa ollut jotain ihan muuta. Nyt sitten talo sai nimen, jolla kaikki ovat häntä ainakin minun elinikäni ja luultavasti jo kauemminkin kutsunut. Isäni oli tehnyt aika homman jo ennen maamittarin tuloa, jonka ansiosta maamittaus suoritettiin puolessatoista tunnissa ja sitten seuraava tunti menikin juorutessa porukoiden keittiönpöydän ääressä. Maamittari oli kutsunut myös tilaisuuteen pari kyläläistä joilla on jotenkin jotain tekemistä talolle vievän tien kanssa. Neljästä kutsutusta tuli kaksi paikalle ja sisulla rämpivät koko tonttini maamittarin, iskän, Heron ja minun kanssa. Nämä kylänmiehet tulivat myös porukoille kaffetteleen ja jutteleen mukavia. Äiteni oli tehnyt tarjottavat valmiiks, sinä aikana ku me muut kömmittiin mettässä. Omalla tavallaan oli ihan kivaakin että kylänmiehiä tulee, koska heidän kauttaan saa tietää myös talon historiaa.
Viimekuvista on taas muuttunut pirtti. Isäni on purkanut "vanhan" puulieden, joka ei tosiaankaan ollut alkuperäinen ja muutenkin aika outo viritelmä. Nyt on sitten tilaa uudelle puuliedelle, kuhan ensin vähän fiksataan myös lattiaa
Pakko oli ottaa myös vähän kuvia lumisesta talosta ja pihapiirin maisemasta. Tässä siis liuta kuvia tästä aamusta.
Sitten olis kuva pihapuusta mun vanhasta tammesta
Ja ei saa unohtaa pääapuria, joka viilettää tontin yhdellä sivustalla ihan intona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti