HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Joulu tulee ja tuvan lattia auki.

Jouluverhot olis ostettu tupaan, mutta ei taida tänävuonna päästä verhot akkunoihin, koska ny tosiaan olis sitten tuvan lattia auki ja seinät on tyhjätty kaikesta villasta. Tupa on talon ainut huone, jossa on tehty jotain remonttia jossainvaiheessa, mutta se ei oo ihan oikein tehty, joten kaikki puretaan ja tehään uusiks. Nyt on sitten talossa pikkuhiljaa kaikki lattiat rossipohjalla. Sali on ainut jonka lattioihin ei olla koskettu mitenkään, koska se on sitten ens kesän tai oikeemmin kait syksyn juttuja. Tässä on nyt kuukauden sisällä tapahtunut niin paljon kaikkea, että tuntuu ettei taho aina itekkään perässä pysyä. Nyt olen ollut pari viikkoa uudessa työssä ja kovasti pidän hommasta, ja mikä parasta, niin työmatka lyheni yhteen suuntaan sellaset 40 km.

Tänään oltiin perheen voimin, myös koirus mukana metsäkirkossa, jonka paikallinen hirviporukka järjestää. Tilaisuus on jotenkin hieno kun ei ole mitään ihme kruusailuja, vaan ollaan ihan ulkona ja pappi siunaa eläimillekkin joulurauhan. Nyt on muutenkin hetki aikaa rauhoittua (eli olla pirtillä) kun on seuraava koko viikko vapaata töistä, tuli ihanasti pikku loma tähän väliin, jonka tarpeen taidan ollakkin =D

Tässä olis lopuks vähän kuvia tuvasta ja pari kuvaa pihastakin, kun tänään paisto niin kauniisti aurinko ku haettiin mun omasta mettästä kuusi, vaikka ei se kuusi vielä oman pirtin saliin päässytkään.

Tältä näyttää tuvassa, ku tulee tuvan ovesta sissään.

Vähän kurkittiin myös rossipohjan alle ja sieltä näytti tältä.

Näyttää ihan kun mun pirtissä olis valot päällä salissa, vaiks ei todellakaan ole =D

Tarvii tietty myös apurin kuva laittaa. Kovasti autto kuusen haussa ja tällä kertaa Hero ei ollu ihmeissään miks tuodaan puu sisälle taloon.

 

 

ERITTÄIN RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE TUTUILLE JA TUNTEMATTOMILLE!

Talvi tuli ja maamittari kävi

Päätti sitten tulla talvi ja pakkaset ihan yhtäkkiä. Onneksi pakkanen laski maamittarin tulopäivänä, koska hänen laitteensa ei olis toiminut yli -15 asteessa. Keskiviikko aamuna oli vain -13, mutta se ei onneks haitannu. Nyt olis sitten tontti lohkottu ja "tilan" nimeksi tuli Pyöli. Taloa on aina kutsuttu pyöliksi mutta virallisissa papereissa ollut jotain ihan muuta. Nyt sitten talo sai nimen, jolla kaikki ovat häntä ainakin minun elinikäni ja luultavasti jo kauemminkin kutsunut. Isäni oli tehnyt aika homman jo ennen maamittarin tuloa, jonka ansiosta maamittaus suoritettiin puolessatoista tunnissa ja sitten seuraava tunti menikin juorutessa porukoiden keittiönpöydän ääressä. Maamittari oli kutsunut myös tilaisuuteen pari kyläläistä joilla on jotenkin jotain tekemistä talolle vievän tien kanssa. Neljästä kutsutusta tuli kaksi paikalle ja sisulla rämpivät koko tonttini maamittarin, iskän, Heron ja minun kanssa. Nämä kylänmiehet tulivat myös porukoille kaffetteleen ja jutteleen mukavia. Äiteni oli tehnyt tarjottavat valmiiks, sinä aikana ku me muut kömmittiin mettässä. Omalla tavallaan oli ihan kivaakin että kylänmiehiä tulee, koska heidän kauttaan saa tietää myös talon historiaa.

Viimekuvista on taas muuttunut pirtti. Isäni on purkanut "vanhan" puulieden, joka ei tosiaankaan ollut alkuperäinen ja muutenkin aika outo viritelmä. Nyt on sitten tilaa uudelle puuliedelle, kuhan ensin vähän fiksataan myös lattiaa

 

 

Pakko oli ottaa myös vähän kuvia lumisesta talosta ja pihapiirin maisemasta. Tässä siis liuta kuvia tästä aamusta.

 

 

Sitten olis kuva pihapuusta mun vanhasta tammesta

 

 

Ja ei saa unohtaa pääapuria, joka viilettää tontin yhdellä sivustalla ihan intona.

 

 

  

Täällä jatketaan

Elikkäs tänne blogiin siirryttiin, koska koin jotenkin hankalana tuon vanhan blogin järjestelmän. Tää on jotenkin selkeempi ensikertalaiselle ja täällä on myös kivemmat "sivuvaihtoehdot".

Maanmittaus

Posti toi alkuviikosta kirjeen, jossa kerrottiin että maamittari tulee tekeen lohkoomisen tontille. Ite olin varautunut että tähän juttuun voi mennä jopa vuosi, mutta jostain syystä maamittari on meilläpäin nopia ja tulee pari kuukautta oston jälkeen. Tontille on jo nimi valmiina, koska taloa on iät ja ajat kutsuttu tietyllä nimellä ja nyt sitten koitan, että vihdoin ja viimein “tilan” nimeksi tulisi se, miksi sitä on koko kylä kutsunut mun elinikäni.

Kiitos Reetalle ja kumppaneille kommenteista. Työtä piisaa, mutta onneksi näen silmissäni millainen paikka tulee oleen valmiina. Talo jota olen seurannut iät ja ajat, kauhulla katsonut sen rappeutumista saa vihdoinkin taas arvoisensa kuoren ja erittäin onnellisen asukkaan.  Talon toista sivua todellakin kulkee isot kiviset pylväät johon olis tarkotus jossainvaiheessa tehä aita ja porttikin, kuten joskus kauan kauan sitten siinä on ollutkin. Kivipaasit kulkevat ihan koko pihatien toista reunaa, hirsisestä ulkorakennuksesta ihan tien viereen. Niin ja se tienvierus tarkottaa sitä kohtaa mihin tonttini loppuu ja naapurin tontti alkaa. Tuosta oman pihatien loppumisesta on kuitenkin vielä sellanen puol kilsaa kylätielle matkaa =)

Isäni on koiruksen kanssa ollut jokapäivä ahkerasti työmaalla ja minä kaupungissa paiskimassa oman alan hommia, ku tarvii sitä pätäkkää kerätä, että saa rempattua pirttiä. Loppuviikosta tulee elämään muutos kun muutan vanhemmille jotka asuu n.700 metrin päässä talosta (ovat muuten ensimmäiset naapurit jotka asuu koko vuoden kylässä). Omalla tavallaan on helpompaa kun asuu lähellä pirttiä, niin työpäivien jälkeenkin voi mennä pirtille hommii, nyt kun on voinut vaan vapaapäivinä olla siellä ku on pirtiltä ollut kuitenkin työpaikalle 60 kilsaa matkaa ja asunto ollut lähempänä työtä kaupungissa.

Keskiviikkoa ootan innolla, koska sitten on virallisesti kirjoissa ja kansissa mun oma tontti, jota muuten piisaa =) Ei oo pelkoa että naapureita tulis tulevaisuudessakaan ihan portin pieleen.

Hiljaa hyvää tulee =)

Nyt olis sitten eteisen- ja vessanlattian lisäksi otettu ekan pikkumakkarin lattia auki ja tyhjennetty. Samalla ollaan kaadettu pihasta puita ja nyt rupee pihakin jo muistuttaan jotain muuta kuin viidakkoa. Talon edessä ollut vanha syreenipuska joutui lähtemään, koska oli niin lähellä taloa, että on talon ulkoisenääkin vähäsen vioittanut ja tuli muuten aika paljon enemmän valoa sisään ku puska läks veke. Entisen leivintuvan edestä kaadettiin myös vanha villiomenapuu. Voin muuten sanoa että oli ihan peevelin kamalanmakusia omppuja siinä puussa. Meitin koirus ku syö omenoita suoraan puusta ei edes koskenut ekan haukkauksen jälkeen sen puun omppuihin. Isäni ilmoitti, että nyt pitäs sitten alkaa miettimään pikkuhiljaa mihin tulee mitäkin vessassa ja mihin haluan tuvassa vesipisteet. Noh, minä ku en oikein osaa hahmottaa paperilla että kuinka paljon on tilaa liikkua pienessä huoneessa jos on tavarat niin ja näin. Minä sitten näppäränä plikkana kävelin saliin ja vedin seinästä pinkopahvia ja piirsin suihkukaapin pohjan, vessanpöntön, pyykinpesukoneen ja kaapiston oikeassa koossa ja sitten lampsin oikeaan kokoon leikkattujen pahvien kanssa neljän neliön veskiini. Pikkasen oli iskällä naurussa pitelemistä kun pyörin ympäri pientä tilaa pahvieni kanssa ja samalla asettelin pahvit lattialle. Välillä eriin paikkaan ku tulee myös oviaukko muuttumaan niin pitihän se kattoa, että miten jutut sopis tilaan jos ovi oliskin tuossa. Helpompi oli havainnollistaa itelleni että millainen tila jää mihinkin ku oli oikeassa koossa olevat pohjat huoneessa. Tietty se oli aika huvittavan näköstä, mutta kaikkeen ne on tottunut mun kanssa =)

Ihan ensimmäisistä kuvista blogissani näkee pihan sellaisena kuin sen ostin ja nyt sitten näyttää tältä kun reilun kuukauden olen omistanut “tilan”

Kylppäri

Ei tää vielä ihan kylppäriä muistuta, mutta tässä olis siittäkin kuva eli nappasin kuvan eilen ehtoosti ku saatiin siltä päivältä työt tehtyy. Tänään kyllä kylppärin lattia muuttui enemmän ku saatiin kaikki betoni rikki ja aikamonta kuormaa vietyäkin. Iskä muuten jäi koiruksen kanssa hommiin vielä ku mä jouduin poistuun.

HUH!

Eteisen lattia olis ny sitten purettu ja täytteet veke. Seuraavaks otettiin käsittelyyn “kylppäri”, eli joku oli aatellu joskus että siihen tulis vessa, mutta iskä sano että se pitää purkaa ku ei oo tehty oikein. Olihan siellä lattialla putkia mutta asettelu aika hassu ja ei se betonin valuukaan ihan nappiin ollu menny. Paksu kerros oli semnettiä ja työmiehinä: iskä, minä ja koirus, työvälineinä: Leka, rautakanki, sorkkarauta sekä lihasvoima. Neljä neliöö on yllättävän iso alue ku lihasvoimalla pitää saada sementti rikki ja ulos talosta. Noh, Maanantaina alko vapaa ja aamusta sitten talolle ja leka heilumaan, ehtoon tullessa oli sitten melkein koko lattia hakattu muruiks, mutta ei kaikki ja lihakset huusi hoosiannaa. Tiistaina aamusta taas talolle ja saatiin iskän kanssa loppu lattiakin muruiks ja aikast paljon betonimurua vietyä uloskin ennekuin mun piti laittaa itteni ja kissa autoon ja lähtee kotio, että yöksi ehin taas töihin.  Niin ja kävi tänään sitten viimeinkin sähkölaitokset ukkelit ja ny olis sitten taas talossa sähköt…jeee!

Eteisen purettu lattia ja alimmainen kuva eteisen lattiasta ulko-ovelta päin

 

 

 

Homma etenee!

Nyt on vapaat taas vietetty, mutta paljon tuli aikaseksi pirtillä. Vanhemmat oli kaatanu puita tontilta mun ollessa töissä, mutta lauantaina pääsin taas itekkin pirtille. Taloa siivottiin lauantaista maanantaihin ja tavaraa meni jätelavallinen pois. Nauroin että talossa on pyhä kolminaisuus joka koostuu vanhoista aikakauslehdistä, lampaan villasta ja paalinnaruista. Tuntu että lampaan villaa oli ihan älyttömiä määriä vintissä kuten myös seuraa/pellervoa. Ensin aateltiin että ei sitä roinaa nyt niin paljoa ole, mutta kolmessa päivässä tuli iso jätelavallinen täyteen ja tiistaina tulikin sitten rekka hakeen lavan pihasta pois.

6 vapaata oli ja meni, mutta nyt on eteisen lattia melkein kokonaan pois ja melkeinpä on eristyksetkin purettu. On ollut mielenkiintoista tutkia n.100 vuotta vanhaa eritystä joka koostuu sammaleesta, oljesta, heinästä. Pölyävää tavaraa ja sitä muuten piisaa ja paljon. Eteisen lattian alta on tullut varmaan joku 50 kottikärryllistä ja vielä tulee lisää. Vanhempien koirus nauttiin ihan älyttömästi mun tontista ku siellä saa mennä miten haluaa ja niin hän meneekin. Käy välillä pölliis naapurin juurikaskasasta yhen jurtin ja sitä sitten juoksuttaa ympäri pihaa onnellisena.

Tänään tuli myös kuorma-auton lavallinen sepeliä tielle, ku se oli mutavelliä. Nyt näyttää tie jo paremmalle, mutta huomenna pitäs tulla vielä uus kuorma, että saadaan kaikki mutavelli pois. Onneks iskällä on traktori niin ei tarvi lapiolla sepeliä levittää, ku kaks rekka-auton kuormallista on aika määrä sepeliä. Tuntuu ihanalle ku vapailla tuli saatua paljon aikaiseksi ja homma etenee =)

Eteinen ennen rempaa. Vähän hassu kuva, mutta kyllä tästä näkee mistä lähettiin =)  Tämä kuva on suoraan kun tullaan ulko-ovesta sisään. Alempi kuva on heti kun tullaan ovesta sisään, vasemmalla oleva “kaffettelunurkka”

Voi kun vielä tän kaiken ymmärtäis

Tänään oli vuorossa rikkinäisten akkunoiden peittämistä muovilla. Onneksi oli vain pari akkunaa rikki, mutta kyllä niissäkin meni aikaa ku ne oli yläkerran akkunat ja tuli todettua niitä peittäessä, että aika korkee tölli on (korkeenpaikan kammo). Onneks iskä ei kammoa korkeita paikkoja ja roikku ulkopuolla ku apina konsanaan. Yläkerrassa myös totesimme että vau mitkä maisemat, ei ihan joka plikalla ole maisemia kylän yli niin että ei kukaan näe minua. Yläkerran ikkunasta tulee tulevaisuudessa mitä rauhallisin maisema ja saa omasta ikkunasta kattella ku hirvet ja peurat käyskentelee pellolla. Vielä kun mä käsittäisin että mä oikeasti omistan tuon ihanuuden vaikka ei kaikki näekkään silmissä sitä mitä mä näen.

Viikonloppuna tuli aikast paljon kerättyä roinaa eli sanomalehtiä, seuroja, käsityölehtiä ym kerättyä jätesäkkeihin, että vähän löyty lattiaakin. Tänään saatiin siivottua suurin osa alakerran irtoroinasta säkkeihin, että on helppoa sitten perjantaina vain kantaa ne jätelavalle. Duunia piisaa, mutta mun talosta tulee mahtava, kerrassaan upea =)

Tarvii vielä tätä blogi touhua vähän opetella ku en osaa laittaa kuvia tähän tekstin kanssa samaan vaan ne menee jonnekkin galleriaan…juuh, olen tosi kömpelö koneiden kanssa ja tää on elämäni eka blogi =)

 

Nyt se on totta!!!

Nyt se on sitten todellakin totta, minä omistan omakotitalon keskeltä mettää. Maisemat ovat hyvin tutut, vaikkakin olen ollut poissa monen monta vuotta. Nyt palaan takaisin kotikonnuille, juuh ja vanhempien lähelle =)
Aluksi asustan vielä kaupungissa ja vapaa-aikani tulen viettämään “uudella” pirtilläni ja sitten kun on kaupungin asunto myyty, muutan väliaikaisesti kissani kanssa vanhempien luokse. Tarkoituksena olisi, että pääsisin ensi keväänä muuttamaan osaan taloa ja sitten jossain vaiheessa koko taloon tai ainakin eka alakertaan.
Kerrotaan pirtistä sen verran, että lapsena olen siellä kirmannut ja siellä minut on naapurin mummo opettanut lypsämään käsin lehmiä. Nyt talo on ollut n.10 vuotta ilman asukkia eli kylmiltään ja taloon ei tule vettä sisälle, mutta sähkö sentään tulee.
Tarkoitus olisi nyt sitten koittaa opetella pitämään blogia ja samalla kannustaa kanssasisaria toteuttamaan unelmat. Minun unelma on ollut tämä talo, jota en koskaan uskonut saavani, mutta nyt se on mun. Remontti on suuri, mutta eiköhän sekin ku remonttiheppuina on oma iskä, äite, minä ja ylitarkastaja Hero (vanhempien koira, joka tutkii kaikki nurkat). Haluan myös kuvien avulla kertoa, että kaikki on mahdollista kunhan on valmis antamaan itsestään. Minä, sinkku 35-vuotias nainen alan korjaamaan ikivanhaa pirttiä itselleni ja kissalleni kodiksi =)