Navetan pääty

Edellinen omistaja oli ajatellut jotain....en tiedä mitä, mutta oli kuitenkin kaivurin kanssa rikkonut navetan päädyn. Homma ei ollut tainnut mennä ihan niinkuin oli suunnitellut, joten oli sitten jättänyt homman siihen. Ennen joulua iskä sai apumiehen, sellaisen, jolla on enemmän voimaa ja rakennustaustaa kuin minulla ja yhdessä sitten tukivat navetan päätyn ja samalla navetta nostettiin takaisin oikeaan korkeuteensa, koska oli aikojen saatossa antanut perustukset periksi, kun ei kerta ollut seiniäkään tietyissä kohtaa enää. Nyt navetan pääty näyttää varsinaiselta lankku sekamelskalta, koska näin kylmällä ei voinut enää alkaa muuraamaan, mutta kahtotaan josko sitten kesällä voisi tehdä uudet seinät rikottujen tilalle ja sitä kautta myös navetta saisi tarvitsemansa tuen. Ennen vanhaan tässä päätyssä oli seinä ja sitten meni valtava hiekkanousu navetan ylisille, mutta nyt sitten muuttuu tämä ulkonäkö aika radikaalisti, koska itse olen siihen ajatellut nyt laittaa isot ovet ja navetan iso oltava muuttuu kaikenmaailman klapikoneiden ym. talvivarastoksi, koska ei siitä oikein saa enää sellaista kuin se oli joskus, kun ylisten yksi osa oli hajonnut totaalisesti kaivurin käsittelyssä.

Navetan rikkinäinen pääty näky tässä jotenkuten, mutta alapuolella oleva sisältäpäin otettu kuva kertoo aika paljon enemmän. Vielä on urakkaa, mutta nyt on ainakin pääty suoristettu ja tuettu, ettei romahda kokonaan.

Tuennan jälkeen näyttää navatta hyvinkin täysinäiseltä ja urakkaa on vielä paljon, mutta kyllä tästäkin hyvää vielä tulee.

Kun navettaa alettiin nostamaan takaisin suoraksi lahosi yksi seinämän osa melkein kokonaan, on suorastaan ihme, että ei ollut jo aiemmin tiilet varisseet alas, kun olivat jo tippumispisteessa ja sitä kautta koko rakennelma lahonnut tuolta reunalta.

Viimeiseksi vielä iloisempaa kuvaa....minun "vauva" on kasvanut jo melkein isänsä kokoiseksi vaikka Aapolla on vasta ikää n. 8kk. 

Aapolla on tälläinen erittäin hauskanen tyyli aina välillä istua. Ei mikään siro istuntatyyli =D

Hyvää Joulua

Aapo ja minä toivotamme kissojen kera oikein hyvää ja rauhallista Joulua!

Tuleva kirjastoni

Pikkuiseen kammariin tulee tulevaisuudessa itselleni kirjasto. Kirjoja minulla piisaa yllinkyllin ja olenkin päättänyt jättää talosta ns. vierasmakkarin tekemättä, koska haluan siihen huoneeseen kirjaston. Huoneeseen tulee vain kirjoja, takka ja mukava nojatuoli missä lukea takkatulen äärellä. Tänään iskä on aloittanut siellä valuun, koska nyt on takan alusta näkyvillä niin on helppo tehdä tukivalu vanhaan ja sitten tehdään myös lattioiden alushirsille uudet tukipaikat lekaharkoilla. Ennenvanhaan oli kivikasa, mutta tässä talossa ne olivat ainakin sellaisia, että tuntui paremmalta tehdä uudet tukialustat. Tässäkin huoneessa oli vanhana lattiaeristyksenä hiekkaa, savea, olkea ja purua, tulevaisuudessa rossipohjan päälle tulee ekopaperi ja ekovillaa. Kaikki muut seinät tulee näillä näkymin jäämään hirrelle paitsi ikkunaseinä, koska siihen tarvitsee laittaa lämmöneriste.

Tältä huone näytti ostopäivänä. Lattiat notkuivat vähän sieltä sun täältä ja katon pinkopahvi laikukas. Nyt on pinkopahvi katosta pois ja tulevaisuudessa toivonmukaan voin vain maalta pahvin alta löytyneet hienot laudat, mutta saapi nähdä mitä mieltä iskä on katon maalaamisesta vai pitääkö kenties nekin laudat vaihtaa.

Pönttöuuni jouduttiin purkamaan, koska siinä oli ollut pelli ainakin sen 10 vuotta auki ja vesi oli päässyt tehnyt tuhojaan. Tulevaisuudessa tässä tulee olemaan kakluuni.

Nyt vallitsee kuvissa pienimuotoinen sekasotku, mutta ei anneta sen haitata =) Toisen kammarin hirsien alla on lekaharkoista tehty tuki ja tähänkin on tarkoitus tehdä samanlaiset. Harkkojen ja hirsien välissä on se jokin juttu (jonka nimeä en nyt muista), mutta se estää kosteuden siirtymisen. Kalliolta ja maasta on poistettu kaikki orgaaninen aine ja tiettyihin kohtiin on tuotu puhdistettua sepeliä. Nyt kun ovesta menee sisälle on pudot aika huima.

Näiden kivien päällä oli pönttis ja tulevaisuudessa siihen tulee kakluuni. Iskä on nyt jo tehnyt tukivalauksia, jotta tulevaisuudessakin pysyvät mahtavat vanhat kivet paikallaan.

Tähän huoneeseen pääsee salista ja salin eteisestä. Aluksi ajattelin, että laitan salista tulevan oven piiloon, mutta sitten tultiin siihen tulokseen, että lämmön kierron kannalta oven olemassaolo on välttämätön, joten ei mennä sitäkään hyvää vanhaa systeemiä muuttamaan. Huoneesa tulee olemaan siis yksi ns. ehjä seinä johon saan sitten komean kirjahyllyn.

Hirsiseinät ovat kyllä komiat tässäkin huoneessa sekä tuhannen ja yksi nupinnaulaa odottaa nyppijäänsä =D

Liinavaatekaappi

Olen pitkään etsinyt vaatekaappia kamariin, mutta se on ollut haastellista kamarin pienuuden takia. Ikeasta olis kyllä saanut vaikka millasta kaappia, mutta kun mä halusin vanhaa. Kaapille oli tietyt kriteerit ja se olennaisin oli todellakin leveys ja syvyys, koska kaapin pitää mahtua seinän ja sängyn väliin. Aikansa kun etsin, niin löysin kaapin, joka miellytti silmää ja ei ollut mikään tuhottoman kallis. Jos rahaa olis yltäkylläisesti, niin olis kaappi aikoja sitten jo ostettu, mutta ei mulla ole mitään haluja edes laittaa 1000 euroa vanhaan kaappiin, saatikka että olis tuollasta summaa ylimääräistä. Tässä tämä ihanuus =)

Nyt kaappi on vielä salineteisessä, koska yritän tässä pähkäillä, että hionko kaapin ja yritän löytää alkuperäisen värin vai mitä häh täh =D Tällä hetkellä kaappi ei miellytä silmääni, kun on sellanen hailakan kellertävä, kuvassa näyttää valkoiselta, mutta sitä ei tosiaankaan ole.

Huh....pitkä on tauko ollut kirjoittelussa, mutta nyt sitten olikin jo oikein urakalla kirjoitettavaa.

Ilmalämpöpumppu

Olen nyt asunut reilun vuoden talossani ja lämmityksenä on ollut puu. Itselle ei ole mikään ongelma lämmittää puilla, mutta vähän on hankaluuksia tuottanut se, että huoneet ovat korkeat ja lämpö karkaa sinne ja millään en ole sitä sieltä saanut kierrätettyä kunnolla käyttöön. Aikamme asiaa pohdimme ja iskän ehdotuksesta mietin ilmalämpöpumppua. Koska tulevaisuudessakin pääsääntöinen lämmönlähde on puu, niin totesin, että tuo pumppu saa lämpimän ilman kiertämään ja tarvittaessa pitää pienen peruslämmön kovimmilla keleillä, kun olen töissä. Torstaina minun ollessa töissä oli iskä asentajan kanssa laittanut pumpun taloon. Ulkoyksikkö on niin, että sen huomaa vasta, kun on kävellyt ulkona koko kuistin ohi ja sisällä yksikkö on eteisen pariovien yläpuolella. Eihän tuo mikään kaunistus ole, mutta joskus on vain pakko miettiä kauneutta pidemmälle. Nyt on selvästi tarvinnut lämmittää vähemmän, kun pumppu kierrättää katonrajasta lämpimän ilman hyötykäyttöön ja ei tuo pahemmin edes mitään ääntä pidä.

Porakaivo ja vesi

Se ainut, minkä luulin olevan kunnossa tuottikin hankaluuksia enemmän kuin paljon eli porakaivoni. Kaivosta nostettiin vanha pumppu ylös ja sitten tuli porakaivon pesijät paikalle, ennen oli jo vedetty uutta putkea navettaan, jossa on joku juttu, minkä kautta vesi sitten kulkee taloon. Kaikki sujui tässä kohtaa vielä todella hienosti, mutta sitten kun piti pumppu laskea takaisin kaivoon, alkoi ongelmat. Vanha pumppu meni kaivoon, mutta välillä laittoi vähän hanttiin, kun se peeveli oli sitten pohjalla, niin ei tullutkaan vettä, se pirun pumppu oli rikki. Noh, ei kun sitten tilaamaan uutta pumppua. Kun uusi pumppu saapui niin ei sitä sitten laskettukkaan kaivoon tuosta vaan. Porakaivosta kun on kyse, niin siellä kulkee putki maan alle ja siellä oli nyt jokin este tai sitten se putki oli jotenkin mennyt suppuun, jonka takia ei pumppu sitten edennyt mihinkään. Iskä aikansa pähkäili asiaa ja kyseli mitä voisi tehdä kyseisen ongelman ratkaisuksi. Lopulta löytyi mies, jolla oli sellanen porantapainen härveli, mutta sitä väännettiin käsivoimin. Aikamme sitä härveliä väännettiin (porattiin) ja iskä teki kyseiseen juttuun vähän parannuksia ja lopputulos oli se, että saimme maanalla menevän putken kuosiin ja pumppu meni vihdoinkin sinne minne pitikin.

Tänään sitten oli se suuri päivä, kun minulle niin rakkaaseen taloon tuli luvallisesti putkia pitkin vesi hanaan ja siitä vuolaasti virtaavana lavuaariin.

Menneellä viikolla kävi rakennustarkastaja katsomassa jätejärjestelmä ja sehän meni hyväksytysti läpi. Itselle ei tullut mitenkään yllärinä, että katselmus saa hyväksytyn leiman, koska isäni on hyvin tarkka asioissa ja tuokin kaivanto on tehty juuri niin kuin piirrustuksissa oli, mutta hyvä se on kun yks murhe taas vähemmän.

Rappusten aluskaappi imaisi tosiaan varaajan sisäänsä ja iskän rakennustaidoilla se oli juuri kuin tehty sinne. Jos olis ollut sentin leveämpi varaaja, ei se olisi mahtunut ovesta kaappiin. Kaappiin jäi myös tilaa niin, että minä saan sinne imurin ja muut siivoustavarat kätevästi. Kaapissa on myös pistokepaikka, että saan kuistin imuroitua niin, että ei tarvitse pitää ovia eteiseen auki (kuisti on ns. kylmäkuisti). Kuistille tulee myös omat pistorasiat, mutta ne tulee sitten kun ehtii, ne kun ei ole listalla ensimmäisenä. Vielä tarvis kaapin lattia siivota ja laittaa pari hyllyä seinälle ja sitten olis se valmis.

Jospa nyt sitten menen ja nostan jalat rahille ja otan kutimet käteen, kun tuossa astianpesukone tekee työtään. Voi tätä onnen tunnetta, kun ei enää tarvitse kantaa vettä vanhemmilta ja viedä sinne astioita pesuun (oon ollu niin ovela, että oon korissa kuskannu likaset astiat vanhemmille ja sieltä ne on sitten saanut puhtaina takaisin kotiin). Vaikka vedetön aika ei ole ollut itselle mitenkään rasite, niin kyllä se kuitenkin helpottaa elämää aika lailla. Vielä käyn vanhemmilla saunassa/suihkussa, mutta kyllä sekin aika vielä koittaa, kun oma suihku on valmis.

Ulkovalo

Tänään minun ollessa töissä oli iskä laittanut ulkovalon paikalleen ja illan pimetessä testattiin valo. Reilu vuoden olen asunut pirtissäni ja nyt minulla on ulkovalo....jeeee. Helpottaa tuo valo huomattavasti elämää tuon pienen karvaturrin kanssa. Aamuisin kuuden aikaan on yllättävän pimeää kun Aapon kanssa lähdetään aamupissalle ja tähän mennessä käynti on hoidettu taskulampun valaistuksessa, mutta nyt se on mennyttä aikaa.

Oven alareunankin kuuluisi olla valkoinen, mutta Aapo siihen aina nojailee ja kun ilmat on nyt ollut hyvinkin sateiset, niin on poitsu siihen hinkannut mutaista turkkiaan ja sen näköinen on ovikin. Ehkäpä huomenna pitää ottaa rätti ja pestä ovi.

Elämää kaapissa

Kesäloma oli ja meni. Töihinpaluu ja koiranpentu sekä remontti ovat vieneet ajan niin, että ei ole enää virtaa riittänyt kirjoittamaan tänne. Nyt kuitenkin otan itseäni taas niskasta kiinni ja istun koneelle näpyttelemään.

Kaikenlaista on tehty ja vähän siellä sun täällä. Nyt on saatu säiliöt maanalle ja maakin tasoitettua päältä, enää lopputarkastus ja sitten se osuus olis valmis. Sisällä on tapahtunut vähemmän tai on täälläkin tapahtunut, mutta se on hitaampaa puuhaa. Makkari kakkosesta on lattia purettu sekä toimimaton pönttöuuni. Seuraavaksi sitten siellä onkin takanalustan tuki valaus ja uuden rossipohjan teko, sekä kunnon lattian laitto + uuden kakluunin kokoaminen.

Iskä on viimeajat viettänyt pääsääntöisesti kuistin komerossa, johon laitetaan lämminvesivaraaja. Iskä on nyt saanut komeron hyvään malliin. Seiniin tehtiin koolinkit ja sitten villaa + päälipanelointi. Lattia on vesieristetty ja lopuksi laitettiin muovimatto vielä suojaamaan lattiaa. Muovimatto ei nyt ehkä ole maailman kaunein, mutta oli kaupassa juuri sopivan kokoinen jämäpala, joten se sai kelvata, koska ei sinne kaappiin kukaan kurki tai jos yrittää kurkkia niin saa huomata, että ovi on lukossa. Tulevaisuudessa ovi on lukossa, ettei kukaan sinne pääse mitään säätämään, kun kuitenkin noita pikkuihmisiä käy talossa. Äite maalasi työpäiväni aikana kaapin sisäseinät valkoiseksi ja nyt sitten alkaa kohta olemaan se aika, että varaaja siirretään sinne kuistilta. Kävivät myös porakaivon pesijät tontilla ja nyt sitten on kaivokin huollettu. Nyt rupeaa tuntumaan siltä, että mulla voi ehkä jo talvella tulla vesi sisälle, muutakin kuin kantamalla =)

Kaapista on jossain koneella kuvia ostopäivän tiimellyksestä, mutta en niitä nyt löytänyt, joten nyt pitää tyytyä katsomaan vain tämänhetken kuvia.

 Kaappi on tosiaan kuistilla ja rappusten alapuolella. Ainut valmiina oleva sopiva tilalle varaajalle.
Nyt on kaappi eristettu, että ei kylmä pääsee sisään ja jos vettä tulee, niin ei imeydy puulattiaan, kun on vesieristeet ja muovimatto paikoillaan.

Kaappi ei ole järin suuri. Hero mahtuu hyvin istumaan kaappin, mutta tuo onkin kaappin korkein kohta. Ovesta oikealle alkaa melkein heti mataloitumaan tila, kun siinä menee rappuset vinttiin.

Putkia tulee vähän sieltä täältä tilaan, mutta onneksi mun ei tarvi niistä nyt tässäkohtaa ymmärtää mitään.

Viimeiseksi se tärkein, mun "pieni" kullanmuru. Aapo täyttää huomenna kokonaiset 15 viikkoa ja huimasti on poika kasvanut. Kerrassaan hurmaava toohottaja ja nyt on alkanut jo vahdin elkeitäkin näkymään, kun vieraiden tulon ilmoittaa haukunnalla. Ei ikinä uskoisi, että tämänkokoisesta pakkauksesta tulee ihan ison koiran ääni. Ei ihan vielä ole uskottavan näköinen vahtikoira =D Kissat ovat muuten ottaneet Aapon enemmän kuin hyvin perheenjäseneksi. Nuoremman kissan kanssa ovat suorastaan hyvät kamut ja nukkuvatkin tyytyväisinä vierekkäin, mutta vanha herra on sitä mieltä, että kyllä se voi täällä asua, mutta hänen hännässä ei roikuta.

Kotilo piilossa ja maisemointi menossa

Tosiaan tuossa ennen jo kerroin kotilosta (paskasäiliö) ja sen laittamisesta. Nyt on päästy siihen vaiheeseen, että kotilo on piilossa tarvittavien härpäkkeiden kanssa. Nyt on alkanut maisemointi. Koska kotilon kaivannosta tuli isoja kiviä paljon esille ja jotain niille pitää tehdä, niin ne pääsivät sitten esille kaivannon ympärille. Vielä on maisemointi kesken, mutta selvä visio on miltä se tulee tulevaisuudessa näyttämään. Suoraan kotilon yläpuolelle tulee puskaa ja sivuille kukkaa sekä haketta ylpäpuolelle ja sivuille, koska siellä pitää päästä kulkemaan, niin hyvin simppelillä mennään. muuten yläpuolelle tulee nurmikkoa ja alapuolelle tulee sepelitie, koska kotilon luokse pitää päästä isolla autolla ja tulevaisuudessa puiden sahaus/kuivaus tulee tapahtumaan pihaton takana isolla kalliolla, joten siihenkin tarvitaan tie.

                                        Kaivantoalue näytti vielä kuukausi sitten tältä

 Sama alue, mutta vähän eri kulmasta kuvattuna tänään. Seuraava projektikin näykyy kuvassa. Tämä projekti on talon päädyn tekeminen valmiiksi ja ikkunan vaihto. Uusi ikkuna sekä karmit on jo maalauksessa varastossa. Kummatkin päätyikkunat on teetetty puusepällä mittojen mukaan. Kivien yläpuolelle olen ajatellut laittaa kiipeävää kasvia, joka peittää alleen tuon nousun ja kaivojen kannet ym saavat jotain puskaa ympärilleen, että eivät näy niin hyvin, mutta kuitenkin niin, että säiliöt on helppo tyhjentää.

Nyt kun katsoo talon päädystä maisemaa, on se niin avara, kun ei enää ole kaikenlaisia kaivantoja ja ojia sekä puskaa.

Pintamulta on omalta tontilta löydettyä hienoa multaa. Täällä kun on kaikenlaisia isoja kasoja, jotkut kasat ovat kiveä, toiset taas kaikenmaailman lautaa ja pelliä mullalla peitettynä ja iloksi löytyi niitäkin kasoja, jotka olivat maatunutta lantaa eli mitä parasta multaa.

 Kuvassa näkyy taustalla nuo nokkosten peittämät kasat. Nuo kasavat ovat nyt melkein kokonaan poissa ja niiden multa käytetty hyödyksi. Avartui pihakin todella paljon, kun tuollaiset "vuoret" häviävät.

Nyt näyttää sama alue tältä. Vielä on vähän ostomultaa käyttämättä, mutta kyllä sekin kohta on hävinnyt pihapiiriin ja taas yksi kasa poissa.

Taloni katto

Ostettuani tämän talon oli sen katolla vanhan piipun paikka auki, joka oli peitetty pressulla. Katto on todella vanha ja tiesimme, että naapurikylässä on yhä ihminen joka osaa korjata katon oikealla tavalla. Tämän kyseisen katontekijän isä on joskus tehnyt taloni katon ja nyt sitten saimme katontekijän pojan korjaamaan umpeen vanhan piipunpaikan. On se hienoa katsoa kun ihminen osaa työnsä ja tekee vielä vanhoilla työkaluilla pellien taivutukset ym. Tämä katontekijän poika on itsekkin jo yli 60v, mutta ketterästi kulki katollani joka on todella korkea ja jyrkkä.

                                Katto ja sen pressulla peitetty piipunpaikka marraskuussa 2012

Katto nyt 5.8.2015. Niin paljon hienompi on nyt katto ja ei tarvitse pitää muuten enää ämpäriä vintillä pressuhökötyksen alla =D

Unelmasta totta.

Itselläni on aina ollut kissoja ja koiria, mutta ikinä ei tullut mieleen ottaa koiraa kerrostaloon ja nyt on ollutkin haaveena saada oma hauva, mutta ei sitä voinut ottaa kaiken kaaoksen keskelle. Suurin unelmani on ollut tämä oma taloni ja toiseksi suurin unelma/haave on ollut oma koira. Kaikella on aina aikansa ja nyt sitten tuli koirahaaveenkin aika muuttua todeksi.

Viimevuoden lopulla otettiin vanhempiini yhteyttä, että olisiko mahdollista saada käyttää Heroa (vanhempien koiraa) pentujen tekoon. Nyt kaikkien vaiheiden jälkeen oli perjantaina se aika, että menin äitini kanssa hakemaan itselleni koiravauvan joka on Heron poika.

Pojan kutsumanimeksi tuli Aapo ja nyt hän on minun talon vahtikoira =) Vielä on pieni vahti, mutta kyllä hänestä iso vielä kasvaa.

Nyt on vain pakko todeta, että unelmista tulee totta, ennemmin tai myöhemmin

Kiviä, kiviä ja taas kiviä

Toisilla ongelmana pihalla kaikenmaailman roskat ja jätökset, mulla on ongelmana kivet. Tässä pihapiirissä riittää kiviä, pieniä, isoja sekä valtavia, mutta yhtenäistä on, että niitä on tuhottoman paljon. Osa kivistä on niin suuria, että ei niitä siirrellä kauheasti mihinkään, joten sitten pitää keksiä niille jotain. Kaikki kukkamaat on tehty kivireunuksilla ja jopa yksi kiviaidan alkukin jo löytyy pihalta. Seuraavaksi sitten tulee kivikuja luultavammin. Lokasäiliölle kun tarvii tehdä isolla autolla mentävä reitti ja se ei valitettavasi voi olla nurmikkopohjainen, koska märällä kelillä ei loka-auto pääse sitten pois sieltä, niin pakko on tehdä oikein tie. Tie pohjaksi olen ajatellut pienirakeista sepeliä ja koska lokakaivannosta on tullut vaihteeksi enemmän ja vähemmän kiviä, niin aattelin, että reunustetaan sitten niillä kivillä tuo nurmikon keskellä menevä "tie". Onneksi vielä ei ole tuon reitin tekeminen ajankohtaista, koska se tulee venyttämään taas kaikkien selkiä vaikka apuna on myös kaivuri. Viimevuonna tein keväällä jöriinimaan, mutta se muuttui syksyllä liljamaaksi, niin tänävuonna sitten piti tehdä uusi jöriinimaa. Yllättävää että sekin maa on reunustettu kivillä, mutta tälläkertaa oikein kunnon kokosilla kivillä. Jöriinimaahan ei tule muita kasveja, koska se jöriinit pitää nostaa syksyllä ylös, niin se olisi aika hankalaa jos kauheasti kasvaisi muitakin kasveja kyseisessä maassa ja mulla kun noita jöriinin juurakkoja on monta niin se tekee nostosta aina haastavan, paitsi jos on vain heille tarkoittettu ihan oma maa.

Tässä olisi eka vähän kuvia pelkästään lokakaivannosta esiintulleita kiviä.

"pikkukivistä" tuli jöriinimaan reunat ja nyt ovat jöriinit niin, että kun ajelee talolle näkyvät ne jo tuloreitille ja tulevaisuudessa näkyvät vielä paremmin, kun viidakko niiden takaa saadaan pois ja edestä menee soratie lokasäiliölle ja pihaton taa kalliolle. Jöriinimaan vieressä on vaahtera joka siirrettiin tuon kokoisena vanhempien pihalta pois, kun siellä kasvoi kiinni kiviaidassa. Vielä tuo istutusalue näyttää vähän kolkolta, mutta kun saadaan ympäristö kuntoon, niin sitten pääsee sekin kunnolla loistoonsa.

Jöriinimaan takana kasvaa valtoimenaan kurjenkelloja ja ne tulevaisuudessa saakin kasvaa, ympäristö siittäkin vain siistitään. Itse pidän ihan valtavasti luonnonkukista ja niitä haluan varjella niinpaljon kun vain voin.

Viime vuonna istutin ihka ensimmäisen puun tontilleni ja se on kirsikkapuu. Keväällä kukki kauniisti, mutta en odottanut että ekana vuonna tekisi satoa, mutta toisin kävi. Kaksi kirsikkaa on tulossa maisteltavaksi =)

Pihamaalla

Pikkuhiljaa alkaa pihakin muodostumaan, mutta paljon on vielä kesken. Osa maista on raivattu ryteikön keskelle ja ryteikkö otetaan sitten jossainvaiheessa käsittelyyn. Kasvimaan päätin sitten tehdä raunioon joka on pihapiirissä. Rauniosta kaadettiin lopputalvesta puut pois ja yksi osa kaivettiin tyhjäksi, tulevaisuudessa olisi muutkin raunion osat tarkoitus tyhjentää ja ottaa hyötykäyttöön. Kasvimaana tuo paikka on mitä paras, koska pohjana on kallio, jolloin ei ihan valtavasti pääse noita rikkakasveja kasvamaan, mutta kyllä niitä kuitenkin jonkin verran puskee mullasta ylös.

Kasvimaani =) Kasvamassa on tällä hetkellä erilaisia tomaatteja, erilaisia paprikoita, kolmea eri lajia porkkanaa, sipulia, punajuurta, tilliä, salaattia, papua, hernettä, sitruunakurkkua, avomaankurkkua, kesäkurpitsaa sekä melonia. Toisaalla kasvaa isossa ruukussa vielä pensaspaprikaa ja erilaisia chilejä.

Mansikkamaa on raivattu keskelle viidakkoa. Mansikoiden lisäksi täällä kasvaa erilaisia herukoita sekä kolmea eriä lajia raparperiä. Nyt olen jo päässyt maistamaan oman maan mansikkaa ja kyl se vaan niin makoisaa on.

Olen myös pitkään jo himoinnut pensasmustikkaa ja tänävuonna sitten päätin ostaa kaksi tainta, koska tarvitaan kaksi pölytyksen takia. Oli sopivasti vielä oikeanlainen maakin heitä varten. Saa nyt sitten nähdä millaista satoa tulevaisuudessa tuottavat. Tänävuonna tulee olemaan vielä hyvin heikko sato, mutta jos edes yhden sais maistiaisiks.

Viimevuonna tehty kivikasa on alkanut kukoistaa, mutta ei vielä tänäkään vuonna tule nuppuja näköjään pioniin. Jossain taisi ollakkin, että pari vuotta menee siihen, että alkaa kukkia. 

Tämän kukan nimeä en muista, mutta sen muistan, kun mulle sanoivat taimitarhalla, että tämän voi saada uudelleen kukkimaan, jos saa talven yli säilymään hengissä. Hienosti kasvi talvehti ja komiasti kukkii, on kukkinut jo kesäkuun alusta lähtien.

Aurinkoisen päivän kunniaksi pääsi lepotuoli pihamaalle. Tätä nurmea kun katsoo, niin himo toisen palan tekoon on suuri, mutta ihan vielä sitä ei voi tehdä, koska pitää kaivurilla vielä ajella siinäkohtaa pihaa.

Tontilta löydettyjä "aarteita" ja se iki ihana pelargonia.

Ei sitten millään tule tämänkään luonnonkasvin nimi mieleen, mutta tässä vaatimattomassa

kukassa on tuoksu mitä huumaavin. Näitä kasvaa tontilla siellä täällä ja saavat kasvaakkin, koska yksi kukka maljakossa tuo sisälle jo niin huumaavan tuoksun.

Pihamaalta ei ole pahemmin löytynyt mitään ns. jalostettua kukkaa, muuta kuin nämä valkoiset akillejat sekä liljat ja keväällä kukkivat iirikset. Mitään ei ole paljon, mutta on edes jotain vanhaa. 

 Raunioiden toista osaa raivattiin myös, mutta ei tyhjennetty vanhasta mullasta ja onneksi ei tyhjennetty, kun nyt sieltä on putkahtanut tämän värinen akilleja ylös. Eli kyllä täällä on kukkiakin ollut, mutta kun heinä ja koiranputki on vallannut kaiken, niin ei ole enää nämä jalokasvit päässyt kasvamaan. Saapi nähdä mitä kaikkea vielä löytyy, kun pikkuhiljaa raivataan heinikkoa ja koiranputkea pois.