torstai 25. joulukuuta 2014
Joulutervehdys!
Myöhästyneet Joulutervehdykset näistä lumisista maisemista. Jouluaatto oli ja meni, nyt on aika rauhoittua nauttimaan saaduista lahjoista ja ihanasta talvikelistä.
Toiv. Remonttipoppoo
maanantai 15. joulukuuta 2014
Huuva
Onpas viime kirjoituksesta aikaa, mutta aina ei aika riitä kaikkeen ja kaiken huipuks tietokone sano hetkellisesti sopimuksen irti, mutta nyt pelittää taas. Jooh, on pirtillä tapahtunut edistystäkin. Taloon tuli huuva ja se jos joku teki tuvasta vanhan tuvan tuntuisen. Ensin huuva laitettiin paikalleen ja katottiin, että on oikeanlainen ja sopii paikkaansa. Sovituksen jälkeen huuva pois paikaltaan ja maalattavaksi. Tällähetkellä tuntuu sisustustrendi suosivan valkoista, mutta minä halusin huuvan joka muistuttaa entisaikaa ja ne on ollut silloin mustia, joten mullekkin tulee musta huuva. Nyt huuva on keskellä tuvan lattiaa ja odottaa uudelleen paikalleenlaittoa hienon mustana.
Makuukammarikin edistyy ainkin iskän työsaran osalta, mutta mun työsarka etenee turhan hitaasti. Nyt on suurin osa nupinnauloista pois, mutta on niitä vielä moneksi ehtooksi. Nyt olen vanhan takan paikan hirsiä hinkannut kuivalla juuriharjalla ja saanutkin aika hyvin pois "sementtiä" hirsistä ja alkavat hirret näyttämään omiltaan, mutta aina niissä tulee olemaan värieroja, mutta sitä se vain on. Vielä pitäisi nyppiä loputkin nupinnaulat veke ja pestä hirret vähäisellä vedellä.
Mutta nyt ihana huuva sovitusvaiheessa
Tarkkasilmäiset näkevät, että vähän on vielä viimeistelyt kesken, kun ei ole listaa laattojen päällä, mutta kaikki aikanaan =)
Huuva "sisältä"
Pitihän sitä heti koettaa miltä talon leipälapio näyttää omalla paikallaan. Huuvassa on varta vasten tehty leveämpi kouru, että mahtuu isompi tulitikkuaski siihen hyvin.
Lauantai-aamulla oli herätessä lumi maassa, mutta päivän mittaan se jo teki lähtöään, mutta pääsi Hero vähän sentään telmimään lumessa.
Makuukammarikin edistyy ainkin iskän työsaran osalta, mutta mun työsarka etenee turhan hitaasti. Nyt on suurin osa nupinnauloista pois, mutta on niitä vielä moneksi ehtooksi. Nyt olen vanhan takan paikan hirsiä hinkannut kuivalla juuriharjalla ja saanutkin aika hyvin pois "sementtiä" hirsistä ja alkavat hirret näyttämään omiltaan, mutta aina niissä tulee olemaan värieroja, mutta sitä se vain on. Vielä pitäisi nyppiä loputkin nupinnaulat veke ja pestä hirret vähäisellä vedellä.
Mutta nyt ihana huuva sovitusvaiheessa
Tarkkasilmäiset näkevät, että vähän on vielä viimeistelyt kesken, kun ei ole listaa laattojen päällä, mutta kaikki aikanaan =)
Huuva "sisältä"
Pitihän sitä heti koettaa miltä talon leipälapio näyttää omalla paikallaan. Huuvassa on varta vasten tehty leveämpi kouru, että mahtuu isompi tulitikkuaski siihen hyvin.
Lauantai-aamulla oli herätessä lumi maassa, mutta päivän mittaan se jo teki lähtöään, mutta pääsi Hero vähän sentään telmimään lumessa.
sunnuntai 16. marraskuuta 2014
Makuukammari
Ensin oli ajatuksena kaataa makuukammareiden välistä seinä pois, mutta kun aikani olen asiaa pyöritellyt tulin siihen tulokseen, että en kaada seinää ja hyvin pystyn elämään kahden pienen huoneen kanssa. Makuukammariin mahtuu juuri ja juuri 160 levee sänky ja vaatelipasto tai vastaava, mutta ei sinne sitten muuta enää mahdukkaan. Ihminen viettää paljon aikaa makuukammarissa, mutta yleensä se aika ollaan suurimmaksi osaksi silmät kiinni, niin en sitä tilaa siellä tarvitse mahdottomasti. Vaatteet eivät mahdu yhteen pieneen piironkiin tai kaappiin, mutta ihan hyvin voin loput pitää jossain muualla ja vain tarpeellisimmat ja yleisimmin käytetyt vaatteet makuukammarissa.
Makuukammarin seinän kaato kaatui lopulta siihen, että en halunnut lähteä muuttamaan talon sisäpuoltakaan ja juuri se seinä mikä olisi sitten pitänyt kaataa on mitä mahtavin hirsiseinä ja siinä näkyy myös vuolemisen jäljet tai mitä nyt ovatkaan, joten ei kaadeta mitään. Nyt jätän tämän aluksi ajattelemani kaadettavan seinän hirrelle, että muutkin näkevät vanhanajan hienoa tekemistä ja kyseinen seinä on ainut todella kaunis seinä, minkä voi jättää hirrelle.
Makuukammarin rossilattia on tehty tuvan lattialankuista, jotka on jossain vaiheessa vaihdettu ja nyt ei niitä uudelleen käytetty enää tuvassa. Rossilattiana ne ovat mitä parasta. Makuukammarin vanha katto joudutaan peittämään, koska piipunpaikka piti tukkia ja muutenkin katto oli tehty sellaisesta laudasta mitä ei ollut tarkoitus jättää näkyviin, kun siinä on ennen ollut pinkopahvi. Katto koolattiin ja siihen päälle laitettiin ekopaperi, että ei vintistä varise puruja niskaan ja sitten uutta leveää lautaa, joka muistuttaa edes vähän vanhanajan puukattoa. Nykyään on tietty laudat saman levyisiä, kun taas ennenvanhaan niissä on laitettu sitä mitä on ollut.
Rossilattia vai pitäisköhän se kirjottaa trossilattia
Kattolaudat ja ekopaperi. Vielä on vähän homma kesken.
Ikkunaseinälle tulee ekovillaa, koska ulkopuolelle ei ole laitettu eristettä, kun siellä on yhä se ikivanha ulkolaudoitus.
Ja sitten kuva noista iki ihanista nupinnauloista. Tuo seinä on täynnä noita pirun nauloja ja kaikki pitäs nyppiä pois ja hirsien välit kaapia puhtaiksi ja sen jälkeen pestä kunnolla hirret. Olen niin iloinen, että voin ainakin yhden hirsiseinän jättää näkyviin.
Uudet hyllyt, pestyt ja maalatut seinät. Vielä on eteinen kesken, kun en osaa oikein päättää minkä väriseksi laittaisin lukkojen kehykset ja saranat.
Itselleni oli alusta asti selvää, että en kaappeja pura vaan laitan ne sellaiseen kuntoon, että niitä voi käyttää. Moni pirtillä käynyt on todella yllättyneenä todennut, että olet jättänyt nuo kaapit paikalleen. Osa on selvästi ihmetellyt, että miksi, mutta suurin osa on positiivisesti yllättynyt asiasta ja todenneet, että niistä on tullut todella hienot ja siistit.
Haaveena olisi päästä viimeistään jouluna nukkumaan makuukammariin ja kuusi siihen kohtaan tupaa, missä nyt on sänky, mutta sen näkee sitten joulun aikaan, kuinka eukolle kävi.
Makuukammarin seinän kaato kaatui lopulta siihen, että en halunnut lähteä muuttamaan talon sisäpuoltakaan ja juuri se seinä mikä olisi sitten pitänyt kaataa on mitä mahtavin hirsiseinä ja siinä näkyy myös vuolemisen jäljet tai mitä nyt ovatkaan, joten ei kaadeta mitään. Nyt jätän tämän aluksi ajattelemani kaadettavan seinän hirrelle, että muutkin näkevät vanhanajan hienoa tekemistä ja kyseinen seinä on ainut todella kaunis seinä, minkä voi jättää hirrelle.
Makuukammarin rossilattia on tehty tuvan lattialankuista, jotka on jossain vaiheessa vaihdettu ja nyt ei niitä uudelleen käytetty enää tuvassa. Rossilattiana ne ovat mitä parasta. Makuukammarin vanha katto joudutaan peittämään, koska piipunpaikka piti tukkia ja muutenkin katto oli tehty sellaisesta laudasta mitä ei ollut tarkoitus jättää näkyviin, kun siinä on ennen ollut pinkopahvi. Katto koolattiin ja siihen päälle laitettiin ekopaperi, että ei vintistä varise puruja niskaan ja sitten uutta leveää lautaa, joka muistuttaa edes vähän vanhanajan puukattoa. Nykyään on tietty laudat saman levyisiä, kun taas ennenvanhaan niissä on laitettu sitä mitä on ollut.
Rossilattia vai pitäisköhän se kirjottaa trossilattia
Kattolaudat ja ekopaperi. Vielä on vähän homma kesken.
Hirsiseinä mikä jää näkyviin. Seinässä näkyy myös vanhan takan paikka. Kuvassa ei oikein näy, kuinka hieno seinä on ja varsinkin ne veistämiskohdat.
Ikkunaseinälle tulee ekovillaa, koska ulkopuolelle ei ole laitettu eristettä, kun siellä on yhä se ikivanha ulkolaudoitus.
Ja sitten kuva noista iki ihanista nupinnauloista. Tuo seinä on täynnä noita pirun nauloja ja kaikki pitäs nyppiä pois ja hirsien välit kaapia puhtaiksi ja sen jälkeen pestä kunnolla hirret. Olen niin iloinen, että voin ainakin yhden hirsiseinän jättää näkyviin.
Sitten vielä pari kuvaa eteisestä. Eteiseen jätettiin vanhan rappusenaluskaapit. Hyllyt olivat isoissa kaapeissa hyvässä kunnossa, mutta todella likaiset ja ei edes pesemällä saatu pinttynyttä likaa pois, jonka takia päätettiin kaapit maalata sisältä. Kaappien sisäväriksi tuli valkoinen, että sai vähän valoisuutta kaappiin sisälle ja nyt on puhtaat hyllyt. Kaapit ovat ulkopuolelta samanväriset kuin eteisen ja kuistin seinät.
Tuo pieni kulma-alakaappi sai uudet hyllytkin, koska tässä kaapissa oli säilytetty talon myrkkyjä ja hyllyt olivat ties minkä mönjän peitossa. Kaapissa oli sellaisiakin myrkkyjä mitä ei enää missään saa olla ja jopa keräyspisteessä käsittelivät taloni vanhoja myrkkyjä paksut erikoishanskat kädessä. Osassa pulloista oli isoja pääkalloja ja luki suurella myrkkyä, mutta mitään tietoa ei ole, että mitä niissä mahtoi oikeasti olla. Kuvassa pilkottaa myös salineteisessä oleva sähkökaappi putkineen. Jotenkin piilotan sähkökaapinkin niin, että ei näy heti silmään, mutta en ole vielä täysin varma miten sen teen turvallisesti.
Uudet hyllyt, pestyt ja maalatut seinät. Vielä on eteinen kesken, kun en osaa oikein päättää minkä väriseksi laittaisin lukkojen kehykset ja saranat.
Itselleni oli alusta asti selvää, että en kaappeja pura vaan laitan ne sellaiseen kuntoon, että niitä voi käyttää. Moni pirtillä käynyt on todella yllättyneenä todennut, että olet jättänyt nuo kaapit paikalleen. Osa on selvästi ihmetellyt, että miksi, mutta suurin osa on positiivisesti yllättynyt asiasta ja todenneet, että niistä on tullut todella hienot ja siistit.
Haaveena olisi päästä viimeistään jouluna nukkumaan makuukammariin ja kuusi siihen kohtaan tupaa, missä nyt on sänky, mutta sen näkee sitten joulun aikaan, kuinka eukolle kävi.
maanantai 20. lokakuuta 2014
Ekovilla
Ensimmäinen ekovilla erä tilattiin silloin, kun ekovillaa "ammuttiin" seiniin. Silloin otettiin myös säkeissä n. 30 säkkiä ekovillaa, että saadaan itse laittaa lattialankkujen alle. Ensimmäinen erä riitti, tuvan, kuistin, eteisen ja salin eteisen lattioihin + 10 säkkiä vintille, mutta auttamattomasti villa loppui kesken. Noh, sitten tilattiin uusi satsi villaa ja nyt 25 säkkiä, että saadaan laittaa vintin lattiaan, ettei tuvasta karkaa kaikki lämpö kylmään vinttiin.
Tänään töistä tullessa oli äite lämmittänyt leivinuunissa viikonlopun sapuskan jämät ja syödessä iskä jutteli, että toivottavasti villat tulisi tällä viikolla, että saataisiin eristettyä vintin lattia, kun on luvattu pakkaskelejä. Ruuat saatiin mutustettua masuun ja vanhemmat lähti pirtiltä omaan kotiinsa, mutta meni n.10 minuuttia niin vanhemmat kaarsivat takaisin pihalleni ja iskä totes, että nyt villat on tulossa. Noh, siinä sitten tuli tehtyä ehtoojumppa ruuan päälle ja nyt on ekovillasäkit kuistilla odottamassa möyhintää ja vintin lattialle laittoa. Säkit olivat viimekerrasta muuttuneet edukseen. Viimeksi säkit olivat isoja ja hankalia kantaa, mutta nyt ekovilla oli puristettu vielä tiukempaan ja säkkikokoa oli saatu pienemmäksi eli helpommaksi kantaa, mutta sama määrä tavaraa kuitenkin säkissä. Voin kyllä todeta, että täydellä vatsalla noiden säkkien pikakanto kuistille pisti välillä vähän tiukan olon masuun =D Onneksi iskä ja ekovillan tuojat kantoivat myös säkkejä, ettei tarvinnut itse ihan kauheasti alkaa iltajuoksemaan.
Koska kuistilla ei ole vielä katossa valoa, niin minä näppäränä tyttönä tein sille väliaikaisvalon. Ihanilta työkavereilta saatu läksiäislyhty sai sisälleen pattereilla toimivan ulkovalosarjan ja voila, nyt mulla on kuistilla valo. Yllättävää kyllä, että tuollanen valosarja lyhdyssä tuo paljon lempeää valoa kuistille.
Tänään töistä tullessa oli äite lämmittänyt leivinuunissa viikonlopun sapuskan jämät ja syödessä iskä jutteli, että toivottavasti villat tulisi tällä viikolla, että saataisiin eristettyä vintin lattia, kun on luvattu pakkaskelejä. Ruuat saatiin mutustettua masuun ja vanhemmat lähti pirtiltä omaan kotiinsa, mutta meni n.10 minuuttia niin vanhemmat kaarsivat takaisin pihalleni ja iskä totes, että nyt villat on tulossa. Noh, siinä sitten tuli tehtyä ehtoojumppa ruuan päälle ja nyt on ekovillasäkit kuistilla odottamassa möyhintää ja vintin lattialle laittoa. Säkit olivat viimekerrasta muuttuneet edukseen. Viimeksi säkit olivat isoja ja hankalia kantaa, mutta nyt ekovilla oli puristettu vielä tiukempaan ja säkkikokoa oli saatu pienemmäksi eli helpommaksi kantaa, mutta sama määrä tavaraa kuitenkin säkissä. Voin kyllä todeta, että täydellä vatsalla noiden säkkien pikakanto kuistille pisti välillä vähän tiukan olon masuun =D Onneksi iskä ja ekovillan tuojat kantoivat myös säkkejä, ettei tarvinnut itse ihan kauheasti alkaa iltajuoksemaan.
Koska kuistilla ei ole vielä katossa valoa, niin minä näppäränä tyttönä tein sille väliaikaisvalon. Ihanilta työkavereilta saatu läksiäislyhty sai sisälleen pattereilla toimivan ulkovalosarjan ja voila, nyt mulla on kuistilla valo. Yllättävää kyllä, että tuollanen valosarja lyhdyssä tuo paljon lempeää valoa kuistille.
tiistai 14. lokakuuta 2014
Projekti takka pois.
Pirtissä on puulieden lisäksi kaksi takkaa ja yksi pönttis. Salin kakluuni sentään on säästynyt, kun siinä on ollut pelli kiinni, mutta yhtä hyvin ei ole käynyt toiselle takalle ja pönttikselle. Kummassakin pilalle menneessä tulisijassa on ollut pelli auki, jolloin kosteus on päässyt aikojen saatossa tekemään pahansa, kuten myös nuo pirun naakat, jotka on tehnyt piippuun syvälle pesiään. Talossa on myös kaksi piippua katolla, mutta hupaisaa on se, että vintillä on neljä "piippua. Kaksi piipuista tulee ulos, mutta kaksi on vain vintillä ja yhdistyvät salin kakluunin piippuun. Toiset ovat ehkä sitä mieltä, että tuo ihmeellinen vino sisäpiippu olisi pitänyt säilyttää, koska niitä ei enää kauheasti ole, mutta itse näen kuitenkin turvallisuuden ensisijaisena. Salin piippu joudutaan purkamaan, koska aika on tehnyt sille tehtävänsä ja siihen liittyvät piiput ovat myös ajan saatossa kärsineet ja paloturvallisuudesta ei ole mitään tietoa. Ennenvanhaan on kuulemma ollut piippuvero ja sitä on maksettu talon katolta näkyvistä piipuista. Tämän veron takia on vintille rakennetu näitä ihme ratkaisuja, jotta ei ole tarvinnut maksaa niinpaljon veroa.
Viikonlopun projekti oli purkaa tämä ihmeellinen vinopiippu ja sen takka. Ajatus purkamisesta kauhistutti, koska ei ollut mitään hajua, miten kaikki onnistuu tai pysyykö vinopiippu pystyssä niin, että se saadaan turvallisesti purettua. Kaikki hyvin ja homma saatiin tehtyä. Voin kertoa, että en oo varmaan ikinä ollut niin musta naamasta ja käsistä mitä olin piipun ja takan purun jälkeen, mutta fiilis oli ihan mahtavin, kun jutut oli purettu ja tiilet heitelty pihalle. Iskä oli purkaja ja minä tiilen viskoja. Vintin akkunasta lensi vinopiipun tiilet ja takan tiilet makuukammarin akkunasta ja tällä kertaa heittoasento oli ylöspäin, koska seison kalliolla, kun ei ole vielä rossilattiaa tehty makkariin.
Takka ennen purkua.
Takka purkamisen jälkeen.
Tuo harmaa pötkylä mikä liittyy piippuun on se mun vinopiippu. En nyt löytänyt siittä kuvaa jossa se näkyis toisesta kulmasta, mutta kyllä tuosta perille pääsee, missä mennään. Vinopiipun ja varsinaisen piipun väliset tiilet oli aika huonossa hapessa ja vinopiipusta löytyi myös naakan pesä.
Tältä näyttää nyt vintillä ja sekasotku on myös mahtava, kukakohan selvittäis sieltäkin sotkut veke ja nuo tuhat ja yks lehtee. Lehdet pitäs käydä yksitellen läpi ja vanhimmat olis tarkoitus säästää tulevia sukupolvia varten.
Ensimmäisessä kuvassa näkyy varsinaisessa piipussa reikä, jossa vinopiippu oli kiinni. Tuo puu mikä tuossa riippuu oli puu, minkä päälle piippu oli rakennettu.
Ja nyt kun siellä vintillä ollaan, niin näytämpä vielä, miltä näyttää tuvan päällinen kun se imurointiin vanhasta eristeestä tyhjäksi. Nyt kyllä on jo alettu laittaa ekovillaa sinne myös, mutta kyllä tästä näkee kuinka massiivisia puita on käytetty rakentamisessa. Tuvan katto on myös aika jännä rakennelma, kun se on vain ladottu tukipuiden päälle ja nauloja ei ole ollenkaan käytetty hommassa. Vintin akkunat on vielä muovilla peitetty, mutta uusia akkunoita odotellaan, kun ne tekee puuseppä.
Lopuksi vielä mamin kultamussukat, jotka viihtyvät enemmän kuin hyvin toistensa seurassa
Ihan pihalla osa 2.
Koska viime kirjoittelusta on taas vierähtänyt ihan liikaa aikaa, niin nyt päätin sitten tehä kaksi peräkanaa. Kyllä homma edistyy, kuhan mä saisin aikaseksi useammin kertoa mitä tapahtuu.
Pihalla on kaivettu ja kaivettu, mutta nyt on salaojaputket vedetty talon ympärille (takimmaista päätyä lukuunottamatta) ja vesiputkikin on löytänyt oikean reitin. Piha näyttää nyt jo vähän pihalta, mutta vielä tulee pihaton eteen kaivannot, kun sinnekkin laitetaan salaojaputkea, koska nyt vesi jää seisomaan ja sehän ei ole vanhalle rakennukselle hyväksi. Navetan edusta on kanssa avattu, koska vesiputki ja sen seuralainen salaojaputki ovat sieltä lähteneet taloa kohti, kiertäen ja kaartaen, koska jokapuolella on valtavia kiviä ja aina lopuksi kalliota.
Edellisestä tekstistä näkee viimekertaisen pihaprojektin ja nyt näyttää jo tältä. Taloni näyttää jotenkin alastomalta nyt, kun enää sen seiniä pitkin kulje ties mitä puuta ja puskaa kuluttamassa sen lautoja. Kunhan aikaa kuluu, niin pihasta tulee taas vehreä ja tulee puitakin, mutta kauas talosta.
Takapihakin on kuin sekamelska, mutta yksi kohta on saatu kaivettua niin, että sain siihen istutettua haluamani kirsikkapuun, että keväällä saan ihastella sen kukintaa ja jotenkin tulee sellainen fiilis, että jotain pysyvää ja valmistakin tulee. Vielä on kylläkin katteen teko kesken, mutta taas se sama kulunut lause....kaikki aikanaan =D
Ja ettei vaan yksikään kirjoitus jää vaille kiviä, niin nämä kivet tulivat pieneltä pläntiltä ja kerättiin isomman kiven juureen. Nyt sitten ihmettelen, että mitäs mä näillä kivillä teen tai mihin ne "hukkaan"
Tästä pläntistä tuli tuo kiva kivikasa. Vois vaikka jo melkein sanoa, että mä asun kalliolla joka on täynnä irtokiviä =D
Vaikka nyt ollaan jo lokakuussa, niin sinnikkäästi kukkaset vaan jaksavat kukkia
Edellisestä tekstistä näkee viimekertaisen pihaprojektin ja nyt näyttää jo tältä. Taloni näyttää jotenkin alastomalta nyt, kun enää sen seiniä pitkin kulje ties mitä puuta ja puskaa kuluttamassa sen lautoja. Kunhan aikaa kuluu, niin pihasta tulee taas vehreä ja tulee puitakin, mutta kauas talosta.
Takapihakin on kuin sekamelska, mutta yksi kohta on saatu kaivettua niin, että sain siihen istutettua haluamani kirsikkapuun, että keväällä saan ihastella sen kukintaa ja jotenkin tulee sellainen fiilis, että jotain pysyvää ja valmistakin tulee. Vielä on kylläkin katteen teko kesken, mutta taas se sama kulunut lause....kaikki aikanaan =D
Tästä pläntistä tuli tuo kiva kivikasa. Vois vaikka jo melkein sanoa, että mä asun kalliolla joka on täynnä irtokiviä =D
Vaikka nyt ollaan jo lokakuussa, niin sinnikkäästi kukkaset vaan jaksavat kukkia
lauantai 20. syyskuuta 2014
Ihan pihalla
On vähän aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta, mutta tuntuu, että nyt on niin kiire joka suuntaan.Iltasin on niin puhki, että ei vaan jaksa avata konetta ja näpytellä. Talossa sisällä ei niin kauheasti ole tapahtunut, mutta ulkona senkin edestä. Nyt on tullut aika laittaa salaojia talon ympärille ja sen takia piha on ihan mullin mallin vähän sieltä sun täältä. Iskä on ollut ahkera ja kun se vielä sai apurin itselleen, niin tulos on hurja. Iskän apuri on "tyyppi" jolla on telat ja kauha =D
Nyt tapahtuu asioita, mutta ne tapahtuu aika hitaasti, kun tontilla on kivi jos toinenkin ja ne vähän hidastavat kaivuuta, mutta kyllä tästä vielä tulee hieno, kuhan nyt vähän antaa aikaa ja käyttää mielikuvitusta paljon.
Talon "takapiha" näyttää nyt jo suht järkevältä, mutta minä tyhmä en tajunnut ottaa siinäkohtaa kuvaa kun se näytti kaikkea muuta kuin järkevältä. Nyt sitten pitäisi sadevedet mennä sinne minne on haluttu, eikä ne mene talon alle tai jää seinustan viereen lillumaan.
Kuvat ovat vähän hämyisiä, kun otin niitä aamulla ja silloin oli taas sakea sumu, mutta kun oli pakko ottaa kuvat siinäkohtaa, kun tiesin, että päivällä tulee taas iskä touhuamaan kaivurilla ja rupeaa laittamaan kaivantoja kiinni.
Nyt tapahtuu asioita, mutta ne tapahtuu aika hitaasti, kun tontilla on kivi jos toinenkin ja ne vähän hidastavat kaivuuta, mutta kyllä tästä vielä tulee hieno, kuhan nyt vähän antaa aikaa ja käyttää mielikuvitusta paljon.
Talon "takapiha" näyttää nyt jo suht järkevältä, mutta minä tyhmä en tajunnut ottaa siinäkohtaa kuvaa kun se näytti kaikkea muuta kuin järkevältä. Nyt sitten pitäisi sadevedet mennä sinne minne on haluttu, eikä ne mene talon alle tai jää seinustan viereen lillumaan.
Kuvat ovat vähän hämyisiä, kun otin niitä aamulla ja silloin oli taas sakea sumu, mutta kun oli pakko ottaa kuvat siinäkohtaa, kun tiesin, että päivällä tulee taas iskä touhuamaan kaivurilla ja rupeaa laittamaan kaivantoja kiinni.
Perjantaina kun saavuin töistä kotiin oli iskä ja äite mua pihalla vastassa naamat hymyssä. Ihmettelin niiden ilmettä, mutta kun ajoin kunnolla pihaan tajusin miksi...etupiha oli tämän näköinen =D
Iskä kertoi, että on ollut todella haastavaa löytää reittiä salaojaputkelle, koska talon edustakin on paljolti kalliota, vaikkakin kallio on aika syvällä, mutta ei niin syvällä, että vois putken laittaa kulkemaan päällä, mutta iskä oli löytänyt kuitenkin reitin ja nyt saadaan etupihaltakin vedet sinne minne halutaan.
Talolla on tapahtunut sen verran, että tuvan päällinen vintiltä käytiin "imuroimassa" tyhjäksi, että saa sähköt vedettyä siellä ja sitten saadaan ekovillaa eristeeksi, ettei lämpö karkaa avoimeen ja kylmään vinttiin. Vintille ei nyt voinut mennä kuvaamaan, kun on jo niin pimeää, mutta tälläinen kasa sieltä imettiin purua yms. Vintin purujen imuroinnin yhteydessä oli löytynyt papereita joista yksi kertoi, että vuonna 1932 posti- ja lennätinhallitus on perinyt kuuntelulupaa yleisradiovastaanottolaitteelle ja talon silloinen omistaja on luvasta maksanut 100 markkaa ja maksu on ollut ajalta 1.4.1931- 31.3. 1932. Kauan on suomenmaassa osattu verottaa ties mistäkin =D
Puruista löytyi myös toinen paperi joka on kirjattu 18.11.1927, jonka teksti menee näin:
Nojautuen lakiin hevosten ja ajoneuvojen ottamisesta sotavoiman tarpeisiin sodan aikana sen 9§:lään ilmoitetaan täten että Teiltä on mainittua tarkoitusta varten erottamisluetteloihin merkitty seuraavat hevoset ja ajoneuvot:
Hevosia: Liisa.
Talviajoneuvoja 1 paria.
kesäajoneuvoja 1 paria.
Aikaisemmin jo mainitsin, että tontilla on noita kiviä. Nyt on sitten jo alettu tekemään alustavaa työtä ensimmäisen kiviaidan rakentamista varten. Nämä on pieni osa kivistä, mitä on nyt salaojakaivuun aikana löydetty talon takapihalta. Niin ja nää on se keskikokoiset versiot =D
keskiviikko 27. elokuuta 2014
Verhot
Tiesin millaiset verhot haluan tupaan, mutta ei millään meinannut löytyä sellaisia mitä etsin. Onneksi on netti ja siellä herra google =D Googlen avulla löysin oikeat kankaat ja nyt on hienot verhot tehty. Mulla on tarkotuksena myös salusiinit, koska ikkunat tulevat niin alas, että ilman salusiineja näkyisin melkeinpä polvista ylöspäin ulos. Tuvan joka ikkunassa on samanlaiset verhot ja ehtoisin vedän salusiinit eteen ja aamulla pois, vanhanajan elämää.
Nyt parit kuvat parista eristä akkunasta. Kuvat ei oo mitään ihan parasta laatua, ku ehtoolla niitä otin ja salaman kanssa ei oikein saanut kunnollista kun välähti aina lasin kautta takas, joten kuvat on otettu ilman salamaa. Mun kukistani alimmainen otti vähän nokkiinsä väliaikaishoitopaikasta, mutta nyt koetetaan elvyttää se. Miksiköhän mä otan näitä kuvia aina vinoon =D
Nyt parit kuvat parista eristä akkunasta. Kuvat ei oo mitään ihan parasta laatua, ku ehtoolla niitä otin ja salaman kanssa ei oikein saanut kunnollista kun välähti aina lasin kautta takas, joten kuvat on otettu ilman salamaa. Mun kukistani alimmainen otti vähän nokkiinsä väliaikaishoitopaikasta, mutta nyt koetetaan elvyttää se. Miksiköhän mä otan näitä kuvia aina vinoon =D
maanantai 11. elokuuta 2014
Salin eteinen
En oikein tiedä miksi pitäisi kutsua salin edessä olevaa pikkuista huonetta. Meillä tämä pikkuhuone on saanut nyt nimeksi salin eteinen. En edes tiedä kirjoitetaanko koko sana edes noin, mutta näillä mennään. Sitten kun koko talo on rempattu, niin salin eteinen tulee olemaan pieni kirjasto, mutta nyt se tulee ensiksi olemaan makuukammarini. Tuvassa on ihan hyvin tilaa patjalle, mutta jotenkin kivempi on saada ihan oma huone patjalle ja tietty se sänky patjan alle. Salin eteisestä on kulku myös saliin ja makuukammariin, joten päiväsaikaan tulee olemaan vilske makkarin ohi, mutta se ei haittaa, kun kaikki on vain väliaikaista.
Nyt on salin eteisessä päästy siihen pisteeseen, että seinäpinnat on saanut uuden levyn ja katto sekä lattiat koolattu. Kattoon tulee leveää lautaa ja lattiaan samanlaiset lankut kun tuvassakin ja eteisissä on. Nyt laitetaan ekovillaa jo lattioihin ja sen jälkeen sitten laitetaankin lankut paikalleen. Ihme ja kumma, mutta totta se on, että salin eteisen tapettikin on jo valittu sekä ostettu. Tämän näköistä on nyt salin eteisessä ja kuvat ovat vähän vinossa, kun oviverhon takaa niitä koetin napsia, ilman että menin kyseiseen tilaan ollenkaan. En näet jaksanut hakea kenkiä jalkaan, kun muuten sinne ei oikein viitsi mennä, kun ekovilla jää sukkiin heti kiinni ja sit sitä on ympäri taloa.
Nyt on salin eteisessä päästy siihen pisteeseen, että seinäpinnat on saanut uuden levyn ja katto sekä lattiat koolattu. Kattoon tulee leveää lautaa ja lattiaan samanlaiset lankut kun tuvassakin ja eteisissä on. Nyt laitetaan ekovillaa jo lattioihin ja sen jälkeen sitten laitetaankin lankut paikalleen. Ihme ja kumma, mutta totta se on, että salin eteisen tapettikin on jo valittu sekä ostettu. Tämän näköistä on nyt salin eteisessä ja kuvat ovat vähän vinossa, kun oviverhon takaa niitä koetin napsia, ilman että menin kyseiseen tilaan ollenkaan. En näet jaksanut hakea kenkiä jalkaan, kun muuten sinne ei oikein viitsi mennä, kun ekovilla jää sukkiin heti kiinni ja sit sitä on ympäri taloa.
lauantai 9. elokuuta 2014
Muutto
Viimeviikon perjantaina tapahtui se kauan odotettu muutto. En malttanut enää odottaa, vaikka ei tupa vielä ole täysin valmis, mutta niin valmis on, että kissojen kanssa päätettiin muuttaa. Vielä on asuminen vähän alkeellista, kun ei ole kattovaloa, ei keittiön välitilan valoja, mutta pöytälamppu löytyy ja led lyhty. Lyhtyä tarvitsen, kun on vähän matkaa ulkohuussiin ja pimeällä on vielä aika paljon esteitä matkalla, koska pihan laittoa ei olla edes kunnolla ehditty miettiä.
Kyllä se oma koti on oma koti. Aluksi jännitin miten Leevi tulee kotiutumaan, mutta yhden ehtoon ja yön oli poika vähän ihmeissään, mutta nyt on jo niin kotiutunut, että valvotusti ulkonakin ulkoilee ilman, että vatsa viistää maata. On Leevi jopa niin rohkeaksi tullut, että pitkin pihamaata jo kirmaa ja häviää samantien jos silmä välttää. Oskarille talo ja pihapiiri ovat hyvinkin tuttuja, kun on jo pidemmän aikaa päivät viettänyt pirtin pihamaalla ja pirtissä. Oskari olikin lähinnä hyvin tyytyväinen, kun ehtoosti pääsee silloin sisälle, kun haluaa eikä tarvitse odotella autokyytiä vanhemmille. Oskari ensimmäisenä ehtoona koputti tuvan päätyikkunaan, kun halusi sisälle. Koputtaminen tapahtui hyppäämällä ilmaan ikkunan edessä ja takamuksella "koputti" ikkunaan. Sisälle päästyään kirmasi poika ruokakupille ja sitten kiipesi tyytyväisenä omaan kiipeilytelineeseen ja alkoi tassussa nukkumaan.
Huomenna on ensimmäiset varsinaisesti kutsutut vieraat tulossa synttäreilleni ja nyt tupa sekä eteinen näyttää tältä, vaikkakin kuvan ottamisen jälkeen vaihdoin eteiseen pidemmät ja leveämmät mattot, että suojaavat lattiaa paremmin, kun kuitenkin liikehdintää on paljon, kun salin eteistä laitetaan asumiskuntoon. Sänkyni aion tuoda vasta sitten, kun salin eteinen on kunnossa, nyt petinä on tuvan nurkassa patja. Ihminen sopeutuu ihan kaikkeen, kun pääsee omaan ihanaan unelmaan. Jopa veden kuljettaminen kanistereissa on vain haaste =D
Mutta nyt kuviin....tupa tänään Leevin kera (Kuten kuvasta näkyy, ei ole kattolistaa edes loppuun asti vielä saatu, mutta se johtuu siittä, että ei ollut ensimmäisellä kertaa listaa tarpeeksi puutavaraliikkeessä)
Sitten vähän kuvia kuistilta ja kuistilla makoilevasta Oskarista
Vesikanisterit odottaa täyttöä. Nyt kun vesi tulee kanistereissa sisälle, olen huomannut, että kuinka paljon vettä tulee "tuhlattua" kun se tulee hanasta.
Tänään hain myös pihastani itsekasvattamia kukkasia. Raaskein noukkia maljakkoon liljoja, kun nämä kyseiset yksilöt olivat melkein kokonaan kaatuneet, kun kukkaset ovat niin painavia ja vartta on valtavasti. Oranssit pääsivät tupaan, kun eivät tuoksu ja valko-vaaleanpunainen pääsi kuistille, kun tuoksuu ihan valtavasti.
Sitten vielä sellainen kuva, jota en itsekkään usko todeksi. Talo sai lahjaksi jotain niin hienoa ja vanhaa, jotain mikä vain kuuluu talooni. Talo sai takaisin jotain mikä on sen seinällä aina naksuttanut, pientä poissaoloa lukuunottamatta. Kello on ihan uskomattoman hieno ja toimii vieläkin vaikka on todella vanha.
Kyllä se oma koti on oma koti. Aluksi jännitin miten Leevi tulee kotiutumaan, mutta yhden ehtoon ja yön oli poika vähän ihmeissään, mutta nyt on jo niin kotiutunut, että valvotusti ulkonakin ulkoilee ilman, että vatsa viistää maata. On Leevi jopa niin rohkeaksi tullut, että pitkin pihamaata jo kirmaa ja häviää samantien jos silmä välttää. Oskarille talo ja pihapiiri ovat hyvinkin tuttuja, kun on jo pidemmän aikaa päivät viettänyt pirtin pihamaalla ja pirtissä. Oskari olikin lähinnä hyvin tyytyväinen, kun ehtoosti pääsee silloin sisälle, kun haluaa eikä tarvitse odotella autokyytiä vanhemmille. Oskari ensimmäisenä ehtoona koputti tuvan päätyikkunaan, kun halusi sisälle. Koputtaminen tapahtui hyppäämällä ilmaan ikkunan edessä ja takamuksella "koputti" ikkunaan. Sisälle päästyään kirmasi poika ruokakupille ja sitten kiipesi tyytyväisenä omaan kiipeilytelineeseen ja alkoi tassussa nukkumaan.
Huomenna on ensimmäiset varsinaisesti kutsutut vieraat tulossa synttäreilleni ja nyt tupa sekä eteinen näyttää tältä, vaikkakin kuvan ottamisen jälkeen vaihdoin eteiseen pidemmät ja leveämmät mattot, että suojaavat lattiaa paremmin, kun kuitenkin liikehdintää on paljon, kun salin eteistä laitetaan asumiskuntoon. Sänkyni aion tuoda vasta sitten, kun salin eteinen on kunnossa, nyt petinä on tuvan nurkassa patja. Ihminen sopeutuu ihan kaikkeen, kun pääsee omaan ihanaan unelmaan. Jopa veden kuljettaminen kanistereissa on vain haaste =D
Mutta nyt kuviin....tupa tänään Leevin kera (Kuten kuvasta näkyy, ei ole kattolistaa edes loppuun asti vielä saatu, mutta se johtuu siittä, että ei ollut ensimmäisellä kertaa listaa tarpeeksi puutavaraliikkeessä)
Sitten vähän kuvia kuistilta ja kuistilla makoilevasta Oskarista
Vesikanisterit odottaa täyttöä. Nyt kun vesi tulee kanistereissa sisälle, olen huomannut, että kuinka paljon vettä tulee "tuhlattua" kun se tulee hanasta.
Tänään hain myös pihastani itsekasvattamia kukkasia. Raaskein noukkia maljakkoon liljoja, kun nämä kyseiset yksilöt olivat melkein kokonaan kaatuneet, kun kukkaset ovat niin painavia ja vartta on valtavasti. Oranssit pääsivät tupaan, kun eivät tuoksu ja valko-vaaleanpunainen pääsi kuistille, kun tuoksuu ihan valtavasti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)