torstai 28. marraskuuta 2013

Olipa kerran rossilattia...ja yhä on puuliesi =)

Lämpimästä eteisestä ja salin eteisestä otettiin nyt sitten rossilattia pois kokonaan, koska ei vanhaa lattiaa voinut jättää paikalleen, koska se oli paikoitellen kulunut melkein puhki. Hiiret olis päässyt tulemaan rossilattian päälle ihan liian helposti jos vanhat laudat olis jättänyt paikalleen.

Haaveena oli, että olisin saanut niistä isoista rossilattian lankuista itsellen pöydän, sellaisen ison ruokapöydän, mutta ei niin ei. Ensinnäkin niitä jumalattoman pitkiä lautoja ei saanut millään tavalla täysmittaisena pois. Laudat menivät lämpimästä eteisestä, salin eteiseen ja pituutta tuli ihan kivasti. Lankut ovat todella leveitä, mutta niitä oli kaiverrettu niin paljon tukipuide kohdalta, että ei jäänyt oikein muuta vaihtoehtoa kuin katkaista moottorisahalla lankut.

Pöytää en tule kyseisistä lankuista saamaan, koska ne oli niin kulunut ja huonossa kunnossa, mutta en mä niitä vielä raskinut polttopuiksi sahata. Voin kertoa että selkä huuta hoosiannaa taas vaihteeksi, mutta komiat lankut on kannettu pihattoon odottamaan uusiokäyttöä. Kyllä mä niistä jotain kekkaan kuhan aikani mietin =)

Kuvissa näkyy paikallaan olevat rossilankut ja lankkujen päässä näkyy komea kivikasa joka tukee kait seinän takana olevia takkoja tai jotain.
 


 
Nyt sitten onkin kuvat, joissa lankut ovat saaneet lähteä. Hiekka ja kalliota + iso läjä vanhoja kenkiä ja lasinsiruja. En kyllä vielä oo kekannu, et miks vanhojen talojen pihoissa on aina lasinsiruja ihan hirveesti, talon alla ne vielä jotenkin tajuaa, ku niillä on estetty hiiriä ja rottia tulemasta talon alta taloon sisään.




 
Tässä on lankut läjässä. Ensin kannoin puoleenväliin pihaa ja siittä sitten kun kaikki saatiin talosta ulos niin sitten jatkui lankkujen matka pihattoon sateensuojaan. Voin kertoo, että nuo lankut paino ihan järkyttävän paljon vaiks olivat askelista kuluneet.
 



Sitten mun ihana puuliesi. Nyt on koko komeus valmis ja kuivatus hyvällä mallilla. Tänään saatiin laitettua päällilevy paikalleen ja seuraavaksi se pitää sian ihralla käsitellä, että pysyy hyvänä. Onneks vanhemmille on tulossa possu paloitteluun, niin siitä saan sianrasvaa ja aitoa sellaista.

Olen kyllä todella tyytyvänen puulieden ulkonäköön ja kuinka hienosti iskä sen kokosi, vaikka aikamoinen palapeli oli.



sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Ovenkahvat, puuliesi, seinän väri...näistä on marraskuu tehty

Vanhoissa ovissa oli ihanat yksinkertaiset messinkiset kahvat, jotka oli aikojen saatossa kärsineet. Kahvoissa oli pieniä kolhuja ja väri oli muuttunut todella kaamean rukseaksi. Itse halusin kyseiset kahvat takaisin oveen, mutta mustana, äite oli sitä mieltä että ei missään nimessä noita kahvoja ja iskä taas totesi, että vois noita vanhoja kahvoja koittaa maalata. Se oli sitten vain tuumasta toimeen. Ikinä ennen en ole hionut sellaisella hiomapaperilla joka pidetään märkänä, mutta nyt on sekin tehty ja todella hienot tuli kahvoista hionnan jälkeen.

                                                              Ovenkahva ennen hiontaa


Toinen kahvoista hiottu ja toinen odottaa hiontaa, ero on aikast huima.

 
Siinä oli sitten kummatkin kahvat hiottuna


Ovenkahvat miranolin kyllästyttämänä ja on todella kauniin sileät kahvat, jotka pääseevät takaisin palvelemaan pyölin oven avaajina


Aikoja sitten olin päätynyt warma uunien puulieteen ja aikaisemmin laitoin jo kuvia paloista, joita piissasi melkeinpä se 30 kpl. Tänään sitten oli se päivä kun liesi sai laatat päällensä ja ensimmäisen kerran tuli oli leivinuunissa. Liettä pitää lämmittää pikkuhiljaa ennekuin sinne voi laittaa kunnon valkean jottei liesi kuumene liian nopeasti ja tapahdu halkeamista tai jotain sellaista.

Tässä kuvia takan kokoamisvaiheista ja ei se vieläkään ole täysin valmis, mutta nyt jo näkee kuinka ihana liesi on tulossa. Liedestä kuvia sitä mukaa kun on koottu. Toisessa viimeisessä kuvassa näkyy ihana laatoitus...kyllä mun isi on taitava.







                                                   Ensimmäiset tulet pesässä =D
( Tuo tappi keskellä leivinuunia ei tule sitten jäämään siihen, vaan on ihan korjossa siinä, ettei mee hukkaan ennen kuin pääsee oikealle paikalleen.)


Sitten se kaikkista hankalin juttu eli kuistin väri. Vanha väri ei oikein silmää miellyttänyt vaikkakin nyt oli silmä jo siihen tottunut, mutta oli todella vaikeaa kyllä valita sitä oikeaa väriä kun en ihan valkosta halunnut mutta kuitenkin vaalean maalin halusin. Kyllä vierähti hetki jos toinenkin maalikaupassa, mutta onneksi oli pitkäpinnainen kaveri mukana joka jaksoi niitä pieniä väripalikoita mun kanssa selata ja miettiä mikä olisi hyvä ja mikä ei. Nyt on sitten maalattu ns. kylmänkuistin seinät melkein kokonaan, osan seinistä joudun maalaamaan kolmeen kertaan, kun pohjaväri oli tosiaan niin tumma että kuultaa ainavain sieltä alta. Tässä olisi sitten lopputulos, ylhäältä puuttuu vielä kyllä listoja joten ei ihan valmis ole kuistikaan. Muistin virkistämiseksi laitan kuvan kuistista sinä päivänä kun sen ostin.

Kylläpäs tässä kuvassa näyttää tuo seinä huomattavasti vaaleammalle kuin todellisuudessa on ollut, mutta nyt ei ole kuin muisto kuvissa tuo seinä tai oikeastaan tuo väri =)


                                                 Tsadaa, ei valkoinen mutta vaalea seinä.


Ei kannata katsoa tuota sekamelskaa tai koneita mitkä ei sovi kuvaan, katsotaan vain seinää.
Hyvin näkyy kuvassa, että ikkunaseinä on vain kerran maalattu ja vanha väri heijastuu yhä uuden maalin alta. Viereinen seinä on maalattu jo kahteen kertaan ja sen seinän alla ei ollutkaan vanhaa väriä kun on kerran täysin uusi seinä laitettu.


Kyllä se maali kummasti muuttaa ilmettä, mutta en mä kyllä nopeaksi saatikka halvaksi vaihtoehdoksi tätäkään sanoisi, kun maalia kuluu ihan julmetusti ja aikaa muuten menee paljon kun osa pitää maalata ihan pikkupikkupenselillä ja onhan sitä pinta-alaakin tietty aikast paljon.