Ovenkahvat, puuliesi, seinän väri...näistä on marraskuu tehty

Vanhoissa ovissa oli ihanat yksinkertaiset messinkiset kahvat, jotka oli aikojen saatossa kärsineet. Kahvoissa oli pieniä kolhuja ja väri oli muuttunut todella kaamean rukseaksi. Itse halusin kyseiset kahvat takaisin oveen, mutta mustana, äite oli sitä mieltä että ei missään nimessä noita kahvoja ja iskä taas totesi, että vois noita vanhoja kahvoja koittaa maalata. Se oli sitten vain tuumasta toimeen. Ikinä ennen en ole hionut sellaisella hiomapaperilla joka pidetään märkänä, mutta nyt on sekin tehty ja todella hienot tuli kahvoista hionnan jälkeen.

                                                              Ovenkahva ennen hiontaa

Toinen kahvoista hiottu ja toinen odottaa hiontaa, ero on aikast huima.

 

Siinä oli sitten kummatkin kahvat hiottuna

Ovenkahvat miranolin kyllästyttämänä ja on todella kauniin sileät kahvat, jotka pääseevät takaisin palvelemaan pyölin oven avaajina

Aikoja sitten olin päätynyt warma uunien puulieteen ja aikaisemmin laitoin jo kuvia paloista, joita piissasi melkeinpä se 30 kpl. Tänään sitten oli se päivä kun liesi sai laatat päällensä ja ensimmäisen kerran tuli oli leivinuunissa. Liettä pitää lämmittää pikkuhiljaa ennekuin sinne voi laittaa kunnon valkean jottei liesi kuumene liian nopeasti ja tapahdu halkeamista tai jotain sellaista.

Tässä kuvia takan kokoamisvaiheista ja ei se vieläkään ole täysin valmis, mutta nyt jo näkee kuinka ihana liesi on tulossa. Liedestä kuvia sitä mukaa kun on koottu. Toisessa viimeisessä kuvassa näkyy ihana laatoitus...kyllä mun isi on taitava.

                                                   Ensimmäiset tulet pesässä =D
( Tuo tappi keskellä leivinuunia ei tule sitten jäämään siihen, vaan on ihan korjossa siinä, ettei mee hukkaan ennen kuin pääsee oikealle paikalleen.)

Sitten se kaikkista hankalin juttu eli kuistin väri. Vanha väri ei oikein silmää miellyttänyt vaikkakin nyt oli silmä jo siihen tottunut, mutta oli todella vaikeaa kyllä valita sitä oikeaa väriä kun en ihan valkosta halunnut mutta kuitenkin vaalean maalin halusin. Kyllä vierähti hetki jos toinenkin maalikaupassa, mutta onneksi oli pitkäpinnainen kaveri mukana joka jaksoi niitä pieniä väripalikoita mun kanssa selata ja miettiä mikä olisi hyvä ja mikä ei. Nyt on sitten maalattu ns. kylmänkuistin seinät melkein kokonaan, osan seinistä joudun maalaamaan kolmeen kertaan, kun pohjaväri oli tosiaan niin tumma että kuultaa ainavain sieltä alta. Tässä olisi sitten lopputulos, ylhäältä puuttuu vielä kyllä listoja joten ei ihan valmis ole kuistikaan. Muistin virkistämiseksi laitan kuvan kuistista sinä päivänä kun sen ostin.

Kylläpäs tässä kuvassa näyttää tuo seinä huomattavasti vaaleammalle kuin todellisuudessa on ollut, mutta nyt ei ole kuin muisto kuvissa tuo seinä tai oikeastaan tuo väri =)

                                                 Tsadaa, ei valkoinen mutta vaalea seinä.

Ei kannata katsoa tuota sekamelskaa tai koneita mitkä ei sovi kuvaan, katsotaan vain seinää.
Hyvin näkyy kuvassa, että ikkunaseinä on vain kerran maalattu ja vanha väri heijastuu yhä uuden maalin alta. Viereinen seinä on maalattu jo kahteen kertaan ja sen seinän alla ei ollutkaan vanhaa väriä kun on kerran täysin uusi seinä laitettu.

Kyllä se maali kummasti muuttaa ilmettä, mutta en mä kyllä nopeaksi saatikka halvaksi vaihtoehdoksi tätäkään sanoisi, kun maalia kuluu ihan julmetusti ja aikaa muuten menee paljon kun osa pitää maalata ihan pikkupikkupenselillä ja onhan sitä pinta-alaakin tietty aikast paljon.