Projekti takka pois.

Pirtissä on puulieden lisäksi kaksi takkaa ja yksi pönttis. Salin kakluuni sentään on säästynyt, kun siinä on ollut pelli kiinni, mutta yhtä hyvin ei ole käynyt toiselle takalle ja pönttikselle. Kummassakin pilalle menneessä tulisijassa on ollut pelli auki, jolloin kosteus on päässyt aikojen saatossa tekemään pahansa, kuten myös nuo pirun naakat, jotka on tehnyt piippuun syvälle pesiään. Talossa on myös kaksi piippua katolla, mutta hupaisaa on se, että vintillä on neljä "piippua. Kaksi piipuista tulee ulos, mutta kaksi on vain vintillä ja yhdistyvät salin kakluunin piippuun. Toiset ovat ehkä sitä mieltä, että tuo ihmeellinen vino sisäpiippu olisi pitänyt säilyttää, koska niitä ei enää kauheasti ole, mutta itse näen kuitenkin turvallisuuden ensisijaisena. Salin piippu joudutaan purkamaan, koska aika on tehnyt sille tehtävänsä ja siihen liittyvät piiput ovat myös ajan saatossa kärsineet ja paloturvallisuudesta ei ole mitään tietoa. Ennenvanhaan on kuulemma ollut piippuvero ja sitä on maksettu talon katolta näkyvistä piipuista. Tämän veron takia on vintille rakennetu näitä ihme ratkaisuja, jotta ei ole tarvinnut maksaa niinpaljon veroa.

Viikonlopun projekti oli purkaa tämä ihmeellinen vinopiippu ja sen takka. Ajatus purkamisesta kauhistutti, koska ei ollut mitään hajua, miten kaikki onnistuu tai pysyykö vinopiippu pystyssä niin, että se saadaan turvallisesti purettua. Kaikki hyvin ja homma saatiin tehtyä. Voin kertoa, että en oo varmaan ikinä ollut niin musta naamasta ja käsistä mitä olin piipun ja takan purun jälkeen, mutta fiilis oli ihan mahtavin, kun jutut oli purettu ja tiilet heitelty pihalle. Iskä oli purkaja ja minä tiilen viskoja. Vintin akkunasta lensi vinopiipun tiilet ja takan tiilet makuukammarin akkunasta ja tällä kertaa heittoasento oli ylöspäin, koska seison kalliolla, kun ei ole vielä rossilattiaa tehty makkariin.

                                                           Takka ennen purkua.

                                                          Takka purkamisen jälkeen.

Tuo harmaa pötkylä mikä liittyy piippuun on se mun vinopiippu. En  nyt löytänyt siittä kuvaa jossa se näkyis toisesta kulmasta, mutta kyllä tuosta perille pääsee, missä mennään. Vinopiipun ja varsinaisen piipun väliset tiilet oli aika huonossa hapessa ja vinopiipusta löytyi myös naakan pesä.

Tältä näyttää nyt vintillä ja sekasotku on myös mahtava, kukakohan selvittäis sieltäkin sotkut veke ja nuo tuhat ja yks lehtee. Lehdet pitäs käydä yksitellen läpi ja vanhimmat olis tarkoitus säästää tulevia sukupolvia varten.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy varsinaisessa piipussa reikä, jossa vinopiippu oli kiinni. Tuo puu mikä tuossa riippuu oli puu, minkä päälle piippu oli rakennettu.

 Nyt ei oo enää piippua ja tuon pahvilaatikon alla on piipun mentävä aukko. Lauta estää ketään astumasta aukkoon, vaikka oikeastaan ei vintillä liiku ketään muuta kuin iskä ja minä, mutta kaks toheloo niin pakko peittää jotenkin aukko. Tuntuu, että vintille tuli tilaa ihan järjettömästi, kun keskeltä lattiaa hävis suht iso tiilirakennelma.

Ja nyt kun siellä vintillä ollaan, niin näytämpä vielä, miltä näyttää tuvan päällinen kun se imurointiin vanhasta eristeestä tyhjäksi. Nyt kyllä on jo alettu laittaa ekovillaa sinne myös, mutta kyllä tästä näkee kuinka massiivisia puita on käytetty rakentamisessa. Tuvan katto on myös aika jännä rakennelma, kun se on vain ladottu tukipuiden päälle ja nauloja ei ole ollenkaan käytetty hommassa. Vintin akkunat on vielä muovilla peitetty, mutta uusia akkunoita odotellaan, kun ne tekee puuseppä.

Lopuksi vielä mamin kultamussukat, jotka viihtyvät enemmän kuin hyvin toistensa seurassa