Kyllä se oma koti on oma koti. Aluksi jännitin miten Leevi tulee kotiutumaan, mutta yhden ehtoon ja yön oli poika vähän ihmeissään, mutta nyt on jo niin kotiutunut, että valvotusti ulkonakin ulkoilee ilman, että vatsa viistää maata. On Leevi jopa niin rohkeaksi tullut, että pitkin pihamaata jo kirmaa ja häviää samantien jos silmä välttää. Oskarille talo ja pihapiiri ovat hyvinkin tuttuja, kun on jo pidemmän aikaa päivät viettänyt pirtin pihamaalla ja pirtissä. Oskari olikin lähinnä hyvin tyytyväinen, kun ehtoosti pääsee silloin sisälle, kun haluaa eikä tarvitse odotella autokyytiä vanhemmille. Oskari ensimmäisenä ehtoona koputti tuvan päätyikkunaan, kun halusi sisälle. Koputtaminen tapahtui hyppäämällä ilmaan ikkunan edessä ja takamuksella "koputti" ikkunaan. Sisälle päästyään kirmasi poika ruokakupille ja sitten kiipesi tyytyväisenä omaan kiipeilytelineeseen ja alkoi tassussa nukkumaan.
Huomenna on ensimmäiset varsinaisesti kutsutut vieraat tulossa synttäreilleni ja nyt tupa sekä eteinen näyttää tältä, vaikkakin kuvan ottamisen jälkeen vaihdoin eteiseen pidemmät ja leveämmät mattot, että suojaavat lattiaa paremmin, kun kuitenkin liikehdintää on paljon, kun salin eteistä laitetaan asumiskuntoon. Sänkyni aion tuoda vasta sitten, kun salin eteinen on kunnossa, nyt petinä on tuvan nurkassa patja. Ihminen sopeutuu ihan kaikkeen, kun pääsee omaan ihanaan unelmaan. Jopa veden kuljettaminen kanistereissa on vain haaste =D
Mutta nyt kuviin....tupa tänään Leevin kera (Kuten kuvasta näkyy, ei ole kattolistaa edes loppuun asti vielä saatu, mutta se johtuu siittä, että ei ollut ensimmäisellä kertaa listaa tarpeeksi puutavaraliikkeessä)
Sitten vähän kuvia kuistilta ja kuistilla makoilevasta Oskarista
Vesikanisterit odottaa täyttöä. Nyt kun vesi tulee kanistereissa sisälle, olen huomannut, että kuinka paljon vettä tulee "tuhlattua" kun se tulee hanasta.
Tänään hain myös pihastani itsekasvattamia kukkasia. Raaskein noukkia maljakkoon liljoja, kun nämä kyseiset yksilöt olivat melkein kokonaan kaatuneet, kun kukkaset ovat niin painavia ja vartta on valtavasti. Oranssit pääsivät tupaan, kun eivät tuoksu ja valko-vaaleanpunainen pääsi kuistille, kun tuoksuu ihan valtavasti.
On kyllä niin upean näköistä, ai että!! Tupa on niin kaunis että kuvia jää tuijottamaan pitkäksi aikaa, eikä kyllä kuistikaan jää pahasti kakkossijalle... Vau. Ja tuo tuvan tapetti on nappivalinta, mietin jo pitäiskö itellekin... ;)
VastaaPoista-mari
Onhan tupa ihana, se on ihan pakko myöntää =), mutta nyt vasta tupa alkaa näyttämään todelliselta, kun on verhot neulottu ja odottavat paikalleen laittoa, niin ja kukkasetkin rupavat vihdoinkin pääsemään omille paikoilleen tuvassa. On vielä monta pikkuasiaa mitä pitää tehdä ja jokainen muutta aina tupaa ja kuistia, mutta hiljaa hyvää tulee =D
Poista