Elämää kaapissa

Kesäloma oli ja meni. Töihinpaluu ja koiranpentu sekä remontti ovat vieneet ajan niin, että ei ole enää virtaa riittänyt kirjoittamaan tänne. Nyt kuitenkin otan itseäni taas niskasta kiinni ja istun koneelle näpyttelemään.

Kaikenlaista on tehty ja vähän siellä sun täällä. Nyt on saatu säiliöt maanalle ja maakin tasoitettua päältä, enää lopputarkastus ja sitten se osuus olis valmis. Sisällä on tapahtunut vähemmän tai on täälläkin tapahtunut, mutta se on hitaampaa puuhaa. Makkari kakkosesta on lattia purettu sekä toimimaton pönttöuuni. Seuraavaksi sitten siellä onkin takanalustan tuki valaus ja uuden rossipohjan teko, sekä kunnon lattian laitto + uuden kakluunin kokoaminen.

Iskä on viimeajat viettänyt pääsääntöisesti kuistin komerossa, johon laitetaan lämminvesivaraaja. Iskä on nyt saanut komeron hyvään malliin. Seiniin tehtiin koolinkit ja sitten villaa + päälipanelointi. Lattia on vesieristetty ja lopuksi laitettiin muovimatto vielä suojaamaan lattiaa. Muovimatto ei nyt ehkä ole maailman kaunein, mutta oli kaupassa juuri sopivan kokoinen jämäpala, joten se sai kelvata, koska ei sinne kaappiin kukaan kurki tai jos yrittää kurkkia niin saa huomata, että ovi on lukossa. Tulevaisuudessa ovi on lukossa, ettei kukaan sinne pääse mitään säätämään, kun kuitenkin noita pikkuihmisiä käy talossa. Äite maalasi työpäiväni aikana kaapin sisäseinät valkoiseksi ja nyt sitten alkaa kohta olemaan se aika, että varaaja siirretään sinne kuistilta. Kävivät myös porakaivon pesijät tontilla ja nyt sitten on kaivokin huollettu. Nyt rupeaa tuntumaan siltä, että mulla voi ehkä jo talvella tulla vesi sisälle, muutakin kuin kantamalla =)

Kaapista on jossain koneella kuvia ostopäivän tiimellyksestä, mutta en niitä nyt löytänyt, joten nyt pitää tyytyä katsomaan vain tämänhetken kuvia.

 Kaappi on tosiaan kuistilla ja rappusten alapuolella. Ainut valmiina oleva sopiva tilalle varaajalle.
Nyt on kaappi eristettu, että ei kylmä pääsee sisään ja jos vettä tulee, niin ei imeydy puulattiaan, kun on vesieristeet ja muovimatto paikoillaan.

Kaappi ei ole järin suuri. Hero mahtuu hyvin istumaan kaappin, mutta tuo onkin kaappin korkein kohta. Ovesta oikealle alkaa melkein heti mataloitumaan tila, kun siinä menee rappuset vinttiin.

Putkia tulee vähän sieltä täältä tilaan, mutta onneksi mun ei tarvi niistä nyt tässäkohtaa ymmärtää mitään.

Viimeiseksi se tärkein, mun "pieni" kullanmuru. Aapo täyttää huomenna kokonaiset 15 viikkoa ja huimasti on poika kasvanut. Kerrassaan hurmaava toohottaja ja nyt on alkanut jo vahdin elkeitäkin näkymään, kun vieraiden tulon ilmoittaa haukunnalla. Ei ikinä uskoisi, että tämänkokoisesta pakkauksesta tulee ihan ison koiran ääni. Ei ihan vielä ole uskottavan näköinen vahtikoira =D Kissat ovat muuten ottaneet Aapon enemmän kuin hyvin perheenjäseneksi. Nuoremman kissan kanssa ovat suorastaan hyvät kamut ja nukkuvatkin tyytyväisinä vierekkäin, mutta vanha herra on sitä mieltä, että kyllä se voi täällä asua, mutta hänen hännässä ei roikuta.