Maanmittaus

Posti toi alkuviikosta kirjeen, jossa kerrottiin että maamittari tulee tekeen lohkoomisen tontille. Ite olin varautunut että tähän juttuun voi mennä jopa vuosi, mutta jostain syystä maamittari on meilläpäin nopia ja tulee pari kuukautta oston jälkeen. Tontille on jo nimi valmiina, koska taloa on iät ja ajat kutsuttu tietyllä nimellä ja nyt sitten koitan, että vihdoin ja viimein “tilan” nimeksi tulisi se, miksi sitä on koko kylä kutsunut mun elinikäni.

Kiitos Reetalle ja kumppaneille kommenteista. Työtä piisaa, mutta onneksi näen silmissäni millainen paikka tulee oleen valmiina. Talo jota olen seurannut iät ja ajat, kauhulla katsonut sen rappeutumista saa vihdoinkin taas arvoisensa kuoren ja erittäin onnellisen asukkaan.  Talon toista sivua todellakin kulkee isot kiviset pylväät johon olis tarkotus jossainvaiheessa tehä aita ja porttikin, kuten joskus kauan kauan sitten siinä on ollutkin. Kivipaasit kulkevat ihan koko pihatien toista reunaa, hirsisestä ulkorakennuksesta ihan tien viereen. Niin ja se tienvierus tarkottaa sitä kohtaa mihin tonttini loppuu ja naapurin tontti alkaa. Tuosta oman pihatien loppumisesta on kuitenkin vielä sellanen puol kilsaa kylätielle matkaa =)

Isäni on koiruksen kanssa ollut jokapäivä ahkerasti työmaalla ja minä kaupungissa paiskimassa oman alan hommia, ku tarvii sitä pätäkkää kerätä, että saa rempattua pirttiä. Loppuviikosta tulee elämään muutos kun muutan vanhemmille jotka asuu n.700 metrin päässä talosta (ovat muuten ensimmäiset naapurit jotka asuu koko vuoden kylässä). Omalla tavallaan on helpompaa kun asuu lähellä pirttiä, niin työpäivien jälkeenkin voi mennä pirtille hommii, nyt kun on voinut vaan vapaapäivinä olla siellä ku on pirtiltä ollut kuitenkin työpaikalle 60 kilsaa matkaa ja asunto ollut lähempänä työtä kaupungissa.

Keskiviikkoa ootan innolla, koska sitten on virallisesti kirjoissa ja kansissa mun oma tontti, jota muuten piisaa =) Ei oo pelkoa että naapureita tulis tulevaisuudessakaan ihan portin pieleen.