perjantai 15. helmikuuta 2013

Alahirret ne uudistuu

Aika se kuluu nopiaan, tuntuu että ei taho vuorokaudessa tunnit oikein riittää kaikkeen mitä haluis tehä. Tiedän että on vähän turhan harvakseltaan tullu kirjoteltua tänne, mutta koitan parantaa tapani =) Nyt on päivät kuluneet töissä ja vapailla olen ollut vanhempien kanssa tukkimettällä. Ihan itekkin olen moottorisahaa käytellyt, mutta vain puiden karsimiseen ja tukkien tekoon, iskä on puut kaatanu, koska taitaa epäillä mun kaatotaitoja (niitä kannattaakin epäillä). Mut nyt varsinaiseen asiaan eli taloon. Talossa ollaan edetty hurjasti ja nyt näyttää hienolta. Viikonloppuna otan tänne ihan viimäsimmät kuvat, mutta tässä olis nyt kuvia välivaiheesta. Eli alimmat hirret jouduttiin poistaan, koska hirret oli hiekkaa vasten ja tulos oli hirsien huononeminen. Moottorisahalla sahattiin hirsi kerrallaan tai oikeestaan yks hirrenpala kerrallaan pois ja tehtiin uutta tilalle. Kipinät vain lenteli ku hirttä sahasi, kun se kuulemma on imenyt itteensä sitä hiekkaa. Kun hirttä oli poistettu pätkä valettiin lattialle valu joka kuivuttuaan sai lecaharkkoa päälleensä ja kun se oli kuivunut, niin laitettiin sen päälle isoa uutta parrua. Lecaharkkoa laitettiin sen takia, että enää ei puu ole maan kanssa suoraan tekemisessä ja talon tuvan päätyyn tuli kunnon sokkeli. Kuvassa näkyy miten hommaa tehtiin ja miltä näytti ku oli siellä täällä uutta vahvaa rakennetta ja vieressä vanhaa.


 
Kuvissa näkyy kun sisältä näki ulos, eikä tarvinnut muuten kattoa ikkunasta, ihan riitti  ku meni lattiatasoon =D
 
 
Täss myös kuvaa eteisestä ku purettiin rossialattia pois. Yläkuva on ns. parempi pääty, jossa maa pysyy kuivana. Alakuvassa onkin sitten "ongelma" eli ulkoa tulee vesi talon alle ja jää tuohon kalliolle lillumaan. Noh, ongelman ratkaisu on kunnon putkitus pihalle, mutta se ei oo nyt ihan vielä tän päivän asia ja ei tuo vesi ole kuitenkaan päässy rakenteita horjuttaan.
 
 


Ja tarviihan olla myös joku nätti kuva, elikkä kyllä se aurinko on kaunis ku pakkaspäivänä paistaa. Niin ja se on vielä kauniimpaa että tää maisema tulee olemaan mun arkipäivää jossainvaiheessa. Kuva on näet otettu melkein talon rappusilta.

 
Eikä postausta ilman parrakasta apulaista, joka auttaa joka päivä talolla. Hero ei pyöliin muuta...
 
 
...mutta tämä kaveri tulee minun kanssa muuttamaan eli oma kullanmuruni Leevi
 
 
 
 
 

3 kommenttia:

  1. Wau! itse en uskaltais moottorisahaa käytellä!
    Unelma elää täyttä päätä. Hiiripyydyskin sinulla näyttää olevan jo valmiina. Ihana Leevi. Kiitos pikaisesta postauksesta.

    VastaaPoista
  2. Minäkin katselin erästä taloa joka olisi vaatinut alimpien hirsien uusimista, mutta kylläpä olen tyytyväinen ettei siihen urakkaan tarvinnut ryhtyä. Se talo olisi ollut "isolla kylällä" ja naapurit olivat liian likellä, joten se ei ollut minua varten. Muutoinkin olen päässyt tämän oman projektini kanssa hyvin helpolla, kun pääasiassa ollaan tehty vain perusteellista pintaremonttia.
    Leevi on ihana! Hän näyttää siltä, ettei teillä tule olemaan ongelmia hiirien kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leevi on koko tähänastisen elämänsä ollut sisäkissa joka ulkoilee valjaissa ja jatkossakin tulee olemaan vain sillon ulkona ku olen itekkin. Niin ja tuosta hiiripuolesta, en tiiä miten herra nykyään suhtautuu hiiriin, mutta joskus räkäs elävän hiiren nurkkaan ku tajus että sehän on elävä. Mutta voi olla että herrasta tulee vielä oiva hiirikisu...toivossa on hyvä elää =D

      Poista