Lisää aarteita pyölin mailta

Aikaa on taas kulunut viime bloggauksesta, mutta kun aika vain pakkaa vierähtämään. Töissä on nyt tullut tehtyä aikast paljon yövuoro ja pitkää vuoroo, joten ei sitä kirjotteluaikaa vaan taho löytyä. Nyt on myös ollut todella mahtavia päiviä, jopa minulle liian kuumia, mutta vapaa-aika on mennyt pirtillä. Iskä päätti yhtenä päivänä vain laittaa porakaivon pumpun saamaan virtaa ja kas kummaa, sehän toimii. Nyt sitten tulee navettaan vesi ja minä saan kasteltua tomaatit ym kasvini ilman että odottaisin sadetta, mitä ei näillä nurkilla ole nähty kuin pari kertaa koko kesänä. Mutta nyt niihin aarteisiin, minulle kun aarteita ovat pyölin omilta mailta löytyvät asiat ja nyt havahdui tälläisiin

Elikkäs tästä kuvasta ei kunnolla näe, mutta mustia viinimarjojahan tämä puska täynnä

Tämä puska on taas melkein kaksimetrinen ja täynnä punaisia viinimarjoja, minä en ees tienny, että marjapuska voi kasvaa näin valtavaksi. Onneksi ei aika ole riittänyt kaikkeen suunniteltuun, koska jos olisi, niin tätäkään puskaa ei olisi ja minä hömppä en ees tietäs että mitä jyräsin =D

 

 

Pihaton oma vahti Hero on päättänyt, että hänellä on maailman suurin koirankoppi, vaikka nukkuukin sängyssä kyljessä kiinni =D

 

Leikkasin tässä vähän "nurmea", leikkurina oli siimaleikkuri, mutta tuli ainakin siistimpää pihaa esiin ja ei enää nokkoset hyökkäile niin pahasti kimppuun

 

 

Tässä on uusin tuttavuuteni...jiirisaha. Näppärä vehje ja on muuten mulla vieläkin 10 nakkia vaikka monet laudat olen tällä katkonut oikeaan mittaan ja kulmaan.

 

 

Nyt on talon kuisti päässyt käsittelyyn. Aurinko, tuuli ja sade ovat tehneet vanhalle laudalle tehtävänsä ja ne pitää kokonaan vaihtaa. Entinen spooki kuva muuttunut vielä kauheemmaks ku puuttuu jo ulkolautojakin.

 

Uutta lautaa on jo alkanut pukkaamaan seinään. Jotenkin mulle itelle tulee sellanen teatterinaama mieleen tästä, sellanen joka on toispuolta musta ja toispuolta valkoinen. Jännää aikaa eletään kun talo saa väriä ja tulee muuten ihan erinäkönen talo. Kui voi maali muuttaa niinpaljon, ihan uskomatonta.

 

Traktorin peräkärryt käy yllättävän hyvin maalaustelineestä. Ainut kylläkin joka uskaltaa kiipeillä tikapuilla jotka on lavalla on isukki. Mä oonkin ruvennu kutsuu omaa iskää puuhapeteks, ku kaiken se osaa korjata ja tehä, vähän siinä on kyllä apinaakin ku uskaltaa riippua tuolla maan ja taivaan välimaastos =)

 

 

Tänään lähti valokuvia ovi kauppiaalle, että voidaanko tehä tämännäköset ovet ja mitä ne mahtaa maksaa. Ikkuna teetetään sitten erikseen, että saan samanlaisen kun vanha on.