Viimevuonna tein isolla vaivalla äitin kanssa mansikkamaan heinikkoon. Oli valtava urakka saada alueesta sellainen, että sinne sai laitettua mansikat, viinimarjat ja raparperit kasvamaan. Kävin ostamassa jopa mansikkakankaan, että ei tulisi rikkaruohoja niin valtavasti. Kesän mittaan ihmeteltiin, kun kankaan alle kasvoi rikkaruohoja ja syksyn mittaan ne kasvoivat kankaan läpi ja maa alkoi muistuttaa rikkaruohojen valtakuntaa. Keväällä oli pakko todeta, että homma pitää aloittaa alusta, koska mansikkamaalla ei ollut kangasta kuin repale siellä täällä ja rikkaruohoja ihan älyttömästi. Lopulta selvisi, että se mansikkakangas mitä minulle myytiin hyvänä kankaana olikin jotain biohajoavaa versiota ja se ei todellakaan pidä rikkaruohoja pois. Ketutti ihan sikana alkaa uudelleen tekemään mansikkamaan perustusta ihan vain sen takia, että myyjä kaupassa ei ollut osannut myydä sitä mitä halusin vaan myi sekundaa. Järkytykseltä en edes ottanut kuvia, koska kiukku oli niin kova kun tajusin asian, että aloin samantien tekemään perkausta ja ei todellakaan kamera ollut siinäkohtaa mielessä. Vieläkin alue on kesken ja näyttää sekaiselta, mutta nyt on jo ekat mansikat maassa ja toivon mukaan huomenna saan loputkin mansikat maahan, mitkä olen väliaikaisesti siirtänyt muualle, kun piti tuo uusi kangas laittaa. Viimeksi laitoin mansikkapenkkien väliin katetta, mut nyt päätiin käyttää tontilla olleen sahanpurun hyödyksi ja laitoin koko alueen kankaalle ja purua päälle. Vielä pitää lisätä purua, mutta nyt alkaa jo näyttämään siltä, että olen voiton puolella tässä episodissa. Vieläkin harmittaa tehdä asiat kahteen kertaan, mutta näillä nyt vaan pitää mennä.
Viimevuonna näytti tältä
Ja nyt näyttää tältä. Se mikä yllätti todella positiivisesti oli, että kaikki kolme raparperia säilyi talvesta, vaikkakin kaksi on siinä kiikunkaakun ja kaikki neljä viinimarjaa ovat myös elävien kirjoissa. Musta viinimarja on suorastaan mahtavassa vauhdissa ja nyt on jo kukkanuppuja näkyvillä.
Kuten joka vuosi, on minulla kevällä ikkunoilla tila-ahtaus, mutta nyt keksin siihen ratkaisun ja ostin kuistille minikasvihuoneen, joka kesällä pääsee ulos myös, mutta nyt on ollut hyvä lisätila, kun muuten ei kuistille voi viedä, kun lämpötila laskee liian alas. Tomaatit ja kumppanit kasvavat oikein hyvin ja lisää taimia on tulossa kokoajan. Ensimmäiseen koulimiseen asti ovat sisällä n. + 20 asteessa ja sen jälkeen siirtyvät kuistille, missä lämpötila laskee iltaisin pahimmillaan +5 asteeseen. Nyt kylläkin on ollu niin kuumaa päivisin, että kuistillakin lämpötila pysyy koko yön n. + 12 asteessa.
Ikävää tehdä asioita kahteen kertaan. Kyllä tuo oli myyjän virhe. Hieno keksintö kuistille. Mansikkamaastakin tuli hyvännäköinen.
VastaaPoistaOlet jo istuttanut vaikka mitä kivaa. Siitä se lähtee pikkuhiljaa. Terhakoita taimia sinulla onkin.
VastaaPoista